Olemme eläneet enemmän ja vähemmän erilaisten koronaviruksen vuoksi asetettujen rajoitusten alla jo 1,5 vuotta. Nyt rokotekattavuuden nousun myötä ollaan tulossa tilanteeseen, jossa rajoitusten oikeutus joutuu toden teolla koetukselle. Jos kaikki rokotteen haluavat on rokotettu, eikö rajoituksista voisi jo luopua? Yhteiskuntaa ei voida pitää suljettuna sen takia, että jotkut eivät rokotetta halua ottaa.
Pitkään on puhuttu siitä, että pelkät tautitapausten määrät eivät kerro koko totuutta epidemiatilanteesta ja että sairaalahoidon kapasiteetin riittävyys on se mittari, jota tulisi seurata. Kuitenkin muutama viikko sitten tautitapausten lähtiessä nousuun, rajoituksia lisättiin. Tästä syntyi kohu niin kansalaisten kuin poliitikkojenkin keskuudessa. Rajoituksista päättävät aluehallintovirastot joutuivat ankaran arvostelun kohteeksi. Jopa ministerit suitsivat virastojen päätöksiä. Ironisen tilanteesta tekee se, että nämä samat ministerit ovat olleet laatimassa lakeja, joiden perusteella aluehallintovirastojen virkamiehet tekevät päätöksiä. Virkamiehet tekevät työtään virkavastuulla ja heidän tekemänsä päätökset perustuvat lakiin. Virkamiehet eivät voi lakiin kirjatuista lakipykälistä poiketa, vaikka ministerit julkisuudessa kovastikin kritisoisivat päätöksiä tai lähettäisivät ohjauskirjeitä virastoon.
Korona on asettanut lainsäädäntömme jo monesti uuden eteen ja koetukselle. Nyt on toivon mukaan menossa se viimeinen loppukiri ennen paluuta normaaliin. Lainsäätäjien tulisi kuitenkin jatkaa työskentelyä uusiin pandemioihin ja muihin uhkakuviin varautuen. Seuraava uhka saattaa nimittäin vaania jo nurkan takana. Sen osuessa kohdalle tulisi toimintatapojen ja lakien olla nykyisestä pandemiasta saatujen oppien myötä paremmin hallussa niin lainsäätäjillä, virkamiehillä kuin kansalaisillakin.
