Olin vastikään reissaamassa ’Kotkien maassa’ eli Albaniassa. Minut paremmin tuntevat olivat matkakohteesta hämillään: Mitä tapahtui Espanjalle? – tuntui paistavan monen ihmettelijän silmistä. Myönnän aiemmin olleeni hyvin mukavuudenhaluinen matkakohteita valitessani. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että Albania olisi aiemmin näyttäytynyt minulle vastenmielisenä tai vaarallisena paikkana. Ehkä kyseessä oli ennemminkin tietämättömyys: En voinut aavistakaan, kuinka upea tuo pieni maa voisikaan olla. Albanian vajaat 30 000 neliökilometriä kätkevät sisälleen monipuolisen kattauksen pääkaupunki Tiranan nähtävyyksistä rannikkokaupunkien kilometrien pituisille hiekkarannoille. Mikä parasta, hintataso on kaukana suosittujen turistikohteiden hinnoista ja ainakin juuri ennen sesonkia tilaa liikkua ja nauttia olostaan oli jopa suomalaisen mittapuulla ruhtinaallisesti.
Vuosikymmeniä suljettuna ollut Albania on myöntämättä monia Euroopan maita hieman jäljessä monessa eri asiassa, mutta EU-jäsenyyttäkin lähestyvän maan valtteja upean luonnon ja sijainnin lisäksi ovat erityisesti sen ihmiset. Yhtä hyvään ja lämminhenkiseen palveluun harvoin jos koskaan törmää etelän suosituissa matkailumaissa. Albaniassa palveluun panostetaan ja tehdään asiakkaan eteen kaikki mitä voidaan. Hyvänä esimerkkinä taksimatka, jonka aikana taksikuski kuskasi meidät kaupungista toiseen bussin perässä. Perillä selvisi, ettei bussiyhteyttä seuraavaan kohteeseemme olekaan. Ystävällisten ja palvelualttiiden ihmisten ansiosta olimme kuitenkin hetkessä yhteistaksissa muiden paikallisten kanssa keskellä Albanian maaseutua matkalla seuraavaan kohteeseen.
Hetken mielijohteesta päädyimme myös kapuamaan kaupungin reunamilla oleville kukkuloille. Tai tarkemmin ottaen ajamaan sähköpotkulaudoilla. Matka oli pidempi kuin luulimme, ja lautojen akkujen hiipuva lataustaso piti jännityksessä koko matkan. Oman lisämausteensa toivat matkalla kohtaamamme eläimet: Vuohet, aasi ja luolasta kömpineet koiranpennut. Kaikkeen sitä voikin törmätä matkalla historiallisen linnan raunioille.
Albanian lisäksi reissuun kuului myös käynti Italian puolella. Palvelukulttuuri oli tyystin erilainen, vaikka ei siinä sinänsä mitään moitittavaa ollut. Matka taittui autolautalla, joka ulkomuotonsa puolesta oli kuin lähes mikä tahansa Tallinnan-laiva. Kuinka väärässä olinkaan. Mutta se onkin sitten kokonaan oman juttunsa paikka.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja.
