Seppo Häkkinen jättää piispan viran elokuun lopussa. Kuva: Seppo JJ Sirkka Eastpress
Rakkaan, mutta raskaan viran jättäminen vaatii selkeän katkon työelämän ja eläkeläisen arjen välille.
Pikkupoikana veturinkuljettajan ja maanviljelijän ammateista haaveillut Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen siirtyy syyskuun alussa hyvin ansaituille eläkepäiville. Lähtömessu järjestetään Mikkelin tuomiokirkossa ensi sunnuntaina.
Häkkisen mukaan Jumalan johdatus ja kutsumus ohjasi hänet pappisuralle. Tätä edisti myös kasvaminen kristillisessä kodissa. Opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa alkoivat syksyllä 1977.
Kapteeni Koukku
Seppo Häkkinen opiskeli vuodet 1977–1982 ja suoritti varusmiespalveluksen vuosina 1982–1983. Näihin vuosiin osui elämän kannalta tärkeitä tapahtumia.
Häkkinen asui ylioppilaskoti Konviktissa, joka tarjosi paitsi turvallisen asuinpaikan myös opiskelijaelämää sopivalla tavalla.
-Kerran sain lentopallon niin voimakkaasti suoraan sormilleni, että vasemman käden nimettömän luu murtui. Kun käteni oli paketissa, sain lempinimen kapteeni Koukku, naurahtaa Häkkinen.
Jouluna hän sai lahjaksi puoli tusinaa erilaisia koukkuja, jotka yhä roikkuvat piispan työhuoneen seinällä.
Opiskeluaikana Häkkinen työskenteli vuosina 1978 ja 1979 kesäteologina Mikkelin maaseurakunnassa. Jälkimmäisenä kesänä hän tutustui vastavalmistuneeseen lastentarhanopettajaan Maria Pentikäiseen, joka tuli isoseksi maaseurakunnan rippikoululeirille.
-Ihastuimme toisiimme. Söin jopa hyvällä ruokahalulla Marian aivan mustaksi paistamaa makkaraa, vaikka yleensä inhosin hiileksi palanutta kuorta. Avioliittoon meidät vihittiin syksyllä 1980. Lapsia saimme neljä ja lapsenlapsia on nyt täysi tusina.
Papiksi Mikkelissä
Maaliskuussa 1983 Seppo Häkkinen sai pappisvihkimyksen Mikkelin tuomiokirkossa. Vihkijänä toimi hänen kastepappinsa, piispa Kalevi Toiviainen.
Ensimmäinen virka oli Imatran seurakunnan II virallisen apulaisen virka, jossa Häkkinen työskenteli 4,5 vuoden ajan.
-Sain heti tuoreeltaan vankan kokemuksen perusseurakuntatyöhön, mistä olen kiitollinen. Kirkkoherra Pekka Lavaste luotti minuun ja uskoi monia vastuullisia tehtäviä, joissa sain kasvaa papinvirassa.
Pastoraalitutkinnon suorittamisen jälkeen Häkkinen valittiin seurakuntapapiksi Heinolan maaseurakuntaan.
-Kappalaisen virka tuntui sellaiselta, jota päätin hakea, vaikka Heinola ja koko Itä-Häme oli niin minulle kuin puolisolleni vierasta seutua.
Pariskunta muutti Heinolan kirkonkylään vuonna 1987 ja niin pikku kaupungista tuli perheen tukikohta yli 20 vuoden ajaksi.
-Sekä perhe- että työelämän kannalta kenties tärkeimmät vuodet olimme Heinolassa. Sieltä on jäänyt lähtemättömät muistot ja monia ystävyyssuhteita.
Seppo-piispa sanoo, että hän on sydämeltään seurakuntapappi. Tätä kutsumusta hän sai toteuttaa Heinolan maaseurakunnan kappalaisena yli 14 vuotta. Seurakuntatyö oli aktiivista ja monipuolista.
– Otto Kirkonrotta -seikkailut, joulu- ja pääsiäisvaellukset kirkonmäellä, poikien syysseikkailuleirit Sulkavankoskella, isien ja poikien retket eri puolille Suomea; rosvopaistikuoppia on Suomenlahden Ulko-Tammiosta Lapin Saariselälle asti. Verkostoiduin aktiivisesti paikkakunnan toimijoiden kanssa ja osallistuin myös muuhun yhteiskunnalliseen elämään, muistelee Häkkinen.
-Arvostan suuresti saamiani tunnustuksia: Vuoden Heinolan kirkonkyläläinen 2000 ja Heinola-mitali 2011.
Kirkkohallitus näköalapaikkana
Heinolasta Seppo Häkkinen ponnisti teologian tohtoriksi valmistuttuaan Kirkkohallitukseen, jonka toiminnallisen osaston johtajan virkaa hän hoiti vuodet 2002–2009. Yli 60 hengen osasto oli näköalapaikka kirkon elämään ja erinomainen verkostoitumisen mahdollisuus koko yhteiskuntaan. Tästä kokemuksesta on ollut paljon apua piispan viranhoidossa.
Häkkinen aloitti Mikkelin hiippakunnan piispana 1.2.2009. Näin hänen piispanvirkaputkensa kesti 14 vuotta ja 7 kuukautta.
-Aika on ollut rikasta ja raskasta. Hiippakunnan 36 seurakunnassa tehdään hyvää seurakuntatyötä.
Piispanviran hoitoon sisältyy hienoja kokemuksia ja kohtaamisia esimerkiksi paavin tai valtiojohdon kanssa.
Olennaisinta ovat kuitenkin olleet yksittäisten ihmisten tapaamiset.
Piispan kaitsentatehtävään kuuluu myös ikäviin asioihin, kuten työyhteisöjen ongelmiin, puuttuminen.
-Useimmiten ne ovat siinä vaiheessa niin monisyisiä, etteivät ratkaisut ole nopeita ja helppoja. Hankalia ovat olleet myös pappien kurinpitoon liittyvät asiat, onneksi ne ovat harvinaisia.
Pohjimmiltaan piispa on hengellinen johtaja.
-Olennaisinta ei ole piispa ja vielä vähemmän hänen persoonansa. Tärkeintä on tehtävä pitää esillä Jumalan sanasta avautuvaa evankeliumia ihmisten ajalliseksi ja iankaikkiseksi parhaaksi.
Kirkolla on edessään rakenneuudistus. Sen hahmo on vielä jäsentymätön ja avoin, mutta joka tapauksessa sellainen tarvitaan.
-Mielestäni takavuosikymmenten ajatus pienistä toiminnallisista yksiköistä ja suurista hallinnollis-taloudellisista yksiköistä on edelleen viisas ja kannatettava tavoite.
Kaipuu vapaudesta
Seppo Häkkisellä on nyt päällimmäisenä odotuksena kaipuu vapaudesta.
-Minulla ei ole mitään erityisiä eläkesuunnitelmia. Haluan nyt ensinnä saada selkeän katkon työelämän ja eläkeläisen arjen välille. Siksi en ole ottanut vastaan tarjottuja tehtäviä. Toki myöhemmin olen valmis palvelemaan niillä lahjoilla, jotka minulla on, toteaa Häkkinen.
Hän toivoo, että saisi olla terveenä ja antaa nykyistä enemmän aikaa perheelleen ja läheisilleen. Mökkielämä on jäänyt kovin vähälle viime vuosina, joten tuntuu ruhtinaalliselta, jos voi olla mökillä vaikka kokonaisen viikon! Ja lukemattomia kirjoja on odottamassa lukijaansa.
-Kenties jotain kirjoitan, säännöllistä liikuntaa ja mökillä puuhailua odotan.
Häkkiset eivät ole vielä ratkaisseet, jäävätkö he Mikkeliin vai palaavatko jonnekin entisistä asuinkaupungeista vai muuttavatko jonnekin muulle.
Teksti: Jari Niemi
