Martti Kuosmasen kokoelmissa on yhtä vaille kaikki talvisodan muistomitalit. Hän haki mitalit säilöstä tarkasteltaviksi talvisodan loppumisen vuosipäivän kunniaksi.
Isän papereiden ja sotamuistojen katseleminen viitoitti osaltaan 10-vuotiaan Martti Kuosmasen loppuelämää.
Tänään Martti Kuosmanen on eläkkeellä ja esittelee vieraalleen pieneen vitriiniin säilöttyjä talvisodan muistomitaleita. Heinolassa, vuonna 1939 rakennetussa omakotitalossa asuvan Kuosmasen harrastus ei jää vierailijalta epäselväksi, sillä erilaisia keräilyesineitä on näkyvissä joka puolella. Hyrränä pyörivä merkki oli harrastuksen alkusysäys.
-Katselin jatkosodassa olleen isäni tavaroita ja siellä oli sellainen pyöreä merkki, missä luki Rovaniemi ja Petsamo. Sitä oli niin mukava pyörittää, kun siinä oli ruuvi takana. Siitä se alkoi, nyt minulla on niitä 200 erilaista, muistelee Kuosmanen, jonka säilytystilat ovat täynnä kaikenlaista iäkästä esineistöä.
-Postimerkkejä, pinssejä, puukkoja, ranne- ja taskukelloja. Oikeastaan kaikki mikä tuntuu hyvältä ja on kivan näköistä. Minä kerään niitä itselleni, niitä on mukava katsella, listaa Kuosmanen keräilyrepertuaariaan.
Yksi Kuosmasen keräilyharrastuksen osa-alueista on tavallaan muita tärkeämpi. Hän kerää mielellään talvisodan ja jatkosodan esineistöä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on nostanut sotien muistot pinnalle ja muistoesineet arkistoista näkyville.
-Talvisota ja oikeastaan molemmat sodat ovat lähellä sydäntäni, kun siellä pärjättiin niin hyvin. Nyt tulee asia paljon mieleen, kun on menossa tämä Ukrainan homma. Se tuntuu käsittämättömältä, Kuosmanen linjaa.
Talvisodan päättymisen vuosipäivä on maaliskuussa ja sen kunniaksi Kuosmanen esittelee talvisodan muistomitalien kokoelmaansa, joka on yhtä vaille täydellinen. Hän on tuonut mitalikokoelmansa näytille toimittajan vierailua varten. Muun ajan mitalit, kuten muutkin hiemankin arvokkaammat keräilyesineet ovat turvassa Kuosmasen kaverin omistamassa entisen pankkikiinteistön kassakaapissa.
-Näitä on viisitoista erilaista ja minulta puuttuu yksi pronssinen mitali. Senkin saisin, mutta en ole sitä lähtenyt varta vasten etsimään. Kokoelmassani on lisäksi nämä kaksi, joihin joku keräilijä on tehnyt lisäkilvet ja ne on annettu vain presidentille ja Mannerheimille, joten aitoja on mahdoton löytää, Kuosmanen kertoo.
-Jos olisi ylettömästi rahaa, niin mikään ei ole vaikeaa. Tämän kokoelman keräämiseen meni vuosia varmaan kymmenen. En ole näihin käyttänyt rahaa, mutta jos olisi pussi kunnossa, niin kaikki olisi helpompaa, vastaa mies kysymykseen onko mitalien hankkiminen ison työn takana.
Sotamuistojen keräileminen on vienyt Kuosmasen usein rajan taa Venäjän puolelle, jossa hän on sikäläisten ystäviensä kanssa kierrellyt sotien taistelupaikkoja miinaharavan kanssa. Kuosmasen puheissa vilahtelee kuuluisat taistelupaikat Summasta Raatteen tielle.
-Summassa olen käynyt monta kertaa. Ne ovat vaikuttavia paikkoja kaikki, kun siellä olen kävellyt miinaharavoiden kanssa ja etsinyt kaiken näköistä.
Heinolalaista harmittaa vallitseva tilanne, sillä retket itärajan takaisille taistelupaikoille eivät nykytilanteessa onnistu. Onneksi sotiemme taistelupaikkoja löytyy tältäkin puolelta rajaa, joten tulevan kesän etsintämatkat tulevan olemaan hieman lyhyempiä.
Kuosmanen on kartuttanut kokoelmiaan monella muullakin tapaa kuin maastosta etsimällä. Ilmoitukset lehdissä ovat tuottaneet jonkin verran tulosta ja tuttujen anteliaisuuden kauttakin ovat kokoelmat kasvaneet. Myös lähitienoon ja kauempanakin sijaitsevat kirpputorit ovat tulleet tutuiksi.
– Minulla oli aikanaan ostoilmoituksia lehdessä, mutta sen olen lopettanut. Nyt ihmiset tietää ja tuntee minut, niin ne koputtaa olkapäälle ja antaa tavaroita. Joskus ilmaiseksi ja joskus joutuu niistä vähän maksamaan. Silloin kun olin vielä mukana työelämässä, niin jos minulla oli iltavuoro, niin kerkesin aamutuimaan käydä Hämeenlinnassa kiertelemässä kirpputorit ja jos oli yövuoro, niin kävin vielä Riihimäet ja Hyvinkäät. Oli se hullua aikaa. Nyt on suurin into jo pois, keräilijä naureskelee.
Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen
