Kymmenet tuhannet hoitajat useassa sairaanhoitopiirissä ovat lakkoilleet huhtikuun alusta alkaen. Taustalla on kiista erityisesti palkankorotusten tasosta. Hoitajat ja heidän ammattijärjestönsä vaativat yleistä tasoa korkeammat palkankorotukset. Vaatimuksia voidaan pitää oikeutettuina, tekeväthän hoitajat tärkeää ja vastuullista työtä, josta kuuluu maksaa asianmukainen palkka. Palkka ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Toki palkalla on tultava toimeen, mutta usein käy niin, että nälkä kasvaa syödessä. Palkankorotus lämmittää mieltä hetken, kunnes tekee mieli lisää. Vaarana on palkankorotusten loputon kehä, johon kenelläkään ei ole varaa.
Alan vetovoimaisuuden lisäämiseksi jotakin olisi kuitenkin tehtävä. Muutoin olemme pian tilanteessa, jossa hoitajat loppuvat kesken. Jo nyt eri puolilta yhteiskuntaa kantautuu viestejä, joiden mukaan lisää hoitajia tarvittaisiin nyt heti eikä vasta huomenna. Jotta tämä onnistuisi, pitäisi alan työolot saada ensiksi kuntoon. Palkkauksen ohella huomiota olisi kiinnitettävä työn kuormittavuuteen. Monet alalla työskentelevät kokevat jatkuvaa kiireen tunnetta, kun henkilöstöä on liian vähän. Tämä voi johtaa eettiseen stressiin, jossa työntekijä ei koe voivansa tehdä työtänsä eli hoitaa asiakastaan tarpeeksi hyvin. Pirullinen oravanpyörä on valmis: Alalla koetaan kiirettä liian vähäisen työvoiman vuoksi, jota ei kuitenkaan saada lisää, koska alan työt koetaan liian raskaiksi juurikin esimerkiksi kiireen vuoksi.
Samalla ikäluokkien pienentyessä ja hoitajien eläköityessä, tilanne käy entistä haastavammaksi. Ulkomailta rekrytoitava työvoima parantaa tilannetta, mutta ei riitä ratkaisuksi. Sekä työntekijä- että työnantajapuolen että valtiovallan olisi nyt yhdessä aidosti pyrittävä kehittämään alalle ratkaisuja. Muutoin olemme tilanteessa, jossa tuskin kukaan haluaa olla: Ihmisiä jätetään hoitamatta, koska työntekijöitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi.
