Vuosikausia kiistelty ja valmisteltu soteuudistus tulee vihdoin ja viimein maaliin. Tammikuun ensimmäinen päivä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyvät kunnilta lähes koko maassa Helsinkiä lukuun ottamatta uusien hyvinvointialueiden vastuulle. Vaikka muutosta on valmisteltu hyvin ja pitkään, on ilmassa lukuisia haasteita vailla helppoja ratkaisuja, kuten esimerkiksi: Mistä hyvinvointialueet kaivavat toiminnastaan uupuvat rahat ja mistä löydetään puuttuvat työntekijät?
Hyvinvointialueet itse arvioivat niiltä puuttuvan ensi vuoden budjeteistaan yhteensä jopa satoja miljoonia euroja, puhumattakaan tulevien vuosien rahoituksesta väestön voimakkaan ikääntymisen vuoksi. Villisti laukkaava inflaatio, palkkojen harmonisointi ja mahdollisesti vielä päälle vyöryvät uudet palkankorotukset asettavat suuria haasteita hyvinvointialueille ja niiden päättäjille. Käytännössä kirstunvartijan roolia pitää hallussaan valtio, joka jakaa hyvinvointialueiden palveluiden tuottamiseen tarvitsemat rahat. Viesti tältä taholta on hyvin pitkälti ollut se, että lisärahaa ei heru.
Tosin viime aikoina puheiden sävy on hieman muuttunut. Muun muassa koronan myötä kasvaneiden hoitojonojen purkamiseen on esitetty satoja miljoonia euroja lisärahoitusta. Lisärahoituksen arvostelijoiden mukaan palvelut on pystyttävä tuottamaan nykyisillä rahoilla. Kustannusten noustessa käytännössä kautta linjan tehtävä on kuitenkin käymässä mahdottomaksi yhtälöksi. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita suurten terveysjättien Attendon ja Mehiläisen irtisanomat hoivapalvelusopimukset. Vaikka kuinka olisi halua ja tahtoa, hoitajamitoituksen ja kustannusten noustessa suurilla, eikä etenkään pienillä, yrityksillä yksinkertaisesti ole mahdollisuutta tuottaa hyvinvointialueen tarvitsemia palveluita tappiollisena.
Lisärahoituksen vaihtoehdoksi jää erityisesti näin lähestyvien vaalien alla monen poliitikon puheissaan välttelemä palveluverkon karsiminen. Ikääntyvässä, velkaantuvassa ja hoitajapulasta kärsivässä Suomessa tämä karsinta tulee väistämättä eteen, ennemmin tai myöhemmin.
