Ikea. H&M. Volvo. Siinä lueteltuna muutamia länsinaapurimme menestystarinoita. Folkhemmetissä eli kansankodissa kaikki on paremmin: Bruttokansantuote on suurempi, vienti vetää ja kaikilla on kivaa. Vai onko? Jengiväkivalta ja yhteiskunnan kahtiajakautuminen ovat Ruotsissa arkipäivää. Sodan uhka ja inflaatio eli hintojen voimakas nousu koskettavat myös ruotsalaisia. Puhumattakaan ilmastonmuutoksesta. Viime aikojen kriisit ovat yleismaailmallisia, kaikkia koskettavia.

Suomessa Ruotsin maakuvaa on totuttu pitämään meidän omaa vastaavaamme näkyvämpänä ja parempana. Näkyvämpi se varmasti onkin, onhan Ruotsi asukasluvultaan Pohjoismaista suurin ja laajalti ympäri maailmaa tunnettu nimenomaan tämän kirjoituksen alussa mainittujen yritysten ja eräältä nimeltä mainitsemattoman bändin (kröhm, Abba) vuoksi. Tunnetumpi ei tee siitä kuitenkaan parempaa kuin meidän. Meilläkin on yllättävän vahva maabrändi, jota puhdas ja kaunis luontomme ja geopoliittisesta sijainnistamme huolimatta vahva turvallisuuden tunne korostavat.

Tänä vuonna useissa ulkomaalaisten kanssa käymissäni keskusteluissa on tullut hieman yllättävälläkin tavalla ilmi se, millaisena ruotsalaiset usein maailmalla nähdään: koppavina ja ehkä hieman omahyväisinä. Ehkä näin voikin kärjistetysti ajatella, onhan Ruotsi menestynyt monellakin eri rintamalla. Kyllähän sitä saa ja pitääkin olla ylpeä kotimaansa saavutuksista. Katsokaa vaikka suomalaisten mielialoja jääkiekon MM-kullan voiton jälkeen. Mutta samalla on hyvä muistaa, että jokainen on erilainen, ihan sama mitä kansakuntaa edustaa. Suomalaisissakin on toki ylimielisiä, vaikka meidät maailmalla onkin totuttu näkemään vaatimattomina ja jöröinä hissukoina. Puhumattakaan temperamenttisina ja varsin äänekkäinä tunnetuista italialaisista. Olen kuitenkin törmännyt useampaankin eteläeurooppalaiseen, jotka eivät todellakaan edusta stereotyyppistä kyseisen kansakunnan edustajaa.

Mitäpä tästä tulisi siis oppia? Ehkäpä ainakin se, että aivan sama mitä kansallisuutta tai vähemmistöä tietty yksilö edustaakaan, ei tästä voi tehdä ennakko-oletuksia. Vaikka saatammekin yhdistää jotkin yksilön ominaisuudet tiettyyn kansallisuuteen, tiettyyn sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen, emme voi yleistää kokonaista ihmisryhmää tiettyjen kriteerien mukaisesti. Ylipäänsä voidaan kysyä, tarvitseeko meidän edes jakaa ihmisiä eri ihmisryhmiin? Erilaisuudestamme huolimatta olemme kaikki yhden ja saman homo sapiens -lajin edustajia. Piste.

Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja

Jaa tämä:
Kategoria: Kolumnit