Heinolan kansalaisopiston Tarina taotaan sanoista -luovan kirjoituksen ryhmä on tuottanut Heinolan Uutisiin tarinoita, joiden inspiraation lähteenä on Heinolan Seminaarin miljöö.
Luotamme vankasti lehden lukijan valistuneeseen kaunokirjallisen tekstin ymmärrykseen ja hyvään medialukutaitoon. Tässä kohtaa muistamme vanhastaan tutun lukuohjeen, kaikki lehteen painettu ei ole totta.
Uskaltaako puhua ääneen?
Istuin Manelin kahvilassa ja nautin Tilda-rouvan ihanista leivonnaisista. Viereisessä pöydässä istui muutamia semskoja – siis seminaarin naisopiskelijaneitosia. Heillä oli kovin kiihkeä keskustelu käynnissä – kiihkeä, mutta hiljainen. Höristin korviani ja yritin kuunnella, mutta minun oli vaikea erottaa sanoja niin, että olisin saanut asiasta yhtenäisen käsityksen.
Jokin miehen nimi siinä mainittiin. Ja kaikki tuntuivat kauhistelevan asiaa. Eihän seminaarissa ollut miesopiskelijoita, vain muutama miespuolinen opettaja. Eivätkä semskat saaneet seurustella – ei siis voinut olla kenenkään poikaystävästä kyse. Puhe jatkui niin kiihkeänä, että neitoset tuskin malttoivat tai muistivat nauttia ostamistaan herkuista.
Kahvilaan tuli mies, paikallislehden päätoimittaja. Hän istui pöytään lähelle neitosia ja kaivoi piipun taskustaan, kopisteli piipunpesän tyhjäksi, täytti sen pöydälle nostetusta massista ja sytytti sen vetääkseen nautinnolliset henkoset. Hän pölläytti savupilven kohti kattoa ja näytti rentoutuvan.
Olisiko hänellä ollut erityisen kiireinen päivä? Oliko seuraavan päivän lehteen tulossa suuria uutisia? No nyt hän kuitenkin näytti olevan syvästi ajatuksissaan – melkein puoliksi nukkuvan, jos ei olisi huomannut savupilveä, joka aika ajoin pöllähti ilmaan.
Neitosten puhe jatkui. Myös päätoimittaja huomasi heidät ja kääntyi hieman heihin päin kuullakseen paremmin – oletan. Nyt keskustelusta erottui selvästi nimi Oskari Orasmaa. Tiesin, että tämä henkilö oli tullut seminaarin vahtimestariksi muutaman vuosi sitten. Neitosten puheesta selvisi, että Oskari Orasmaa oli erotettu tehtävästään – mutta miksi?
Tervehdin päätoimittajaa ja siirryimme samaan pöytään. Hänkään ei ollut kuullut asiasta, mutta tiesi, että Orasmaa oli ollut ehdolla senaattiin vasemmiston ehdokkaana. Vaalituloksia ei ollut vielä virallisesti julkaistu, mutta liittyikö erottaminen tähän?
Samalla hetkellä lehden lähetti toi päätoimittajalle lapun kahvilaan. Hän luki viestin ja rypisti sen. Häntä pyydettiin pikaisesti palaamaan toimitukseen. Päätoimittaja nousi, kumarsi, laittoi hatun päähänsä ja poistui kahvilasta. Vain savupilvi jäi pöydän ympärille.
Oliko Oskari Orasmaa erotettu siksi, että hän tuli valituksi senaattiin SDP:n edustajana? Kyllä – juorut sekä päättelyni olivat totta. Tämän saimme lukea seuraavan päivän aviisista Armon vuonna 1907.
Mallu Ahtiainen
