Heinolassa arvostetaan koulutusta ja koulunkäyntiä. Sitä todistavat turvalliset, terveelliset ja modernit oppimisympäristöt sekä hyvä, ammattitaitoinen henkilökunta. On siis tilat, välineet ja oppisen tuki opetushenkilökunnan ja oppilashuollon ammattiväen turvin, mutta jälleen tulee tunne, että miksi mikään ei riitä. Tuntuu, että olemme kilpajuoksussa vaihtuvien haastavien tilanteiden ja kasvamisensa kanssa kompuroivien lasten kanssa.
Monet meistä aikuisista harhaannumme kuvittelemaan, että koulu olisi erillinen saareke, johon maailman ajassa olevat ilmiöt eivät yllä. Kuinka voisi olla niin, että se, mitä tapahtuu ulkona, kadulla, somessa ja kotona perheissä ei siirtyisi kouluun ja sen tilanteisiin. Tilanteita setvittäessä on inhimillistä, että isät ja äidit katsovat asiaa täysin omasta ja lapsensa näkökulmasta. Lapsen kasvuun liittyvien tukiverkostojen näkökanta on ainoastaan yhden lapsen tilanne ja tausta. Koulun tehtävä on huolehtia kaikkien koulun oppilaiden edellytyksistä käydä koulua, oppia ja kasvaa siellä. Tilanne on osiensa summa. Ratkaisun löytäminen on vaikeaa ja aiheuttaa monenlaisia mielipiteitä.
Aikuisten toiminta koulussa on määritelty lainsäätäjän toimesta. Jotkut nuoret ja heidän huoltajansa tuntuvat olevan hyvin tietoisia siitä, kuka saa tehdä ja mitä. Kuka saa katsoa lapsen reppuun tai taskuihin? Kuka saa poistaa toisten lasten oppimista häiritsevän lapsen pois luokasta? Joskus tuntuu, että ainakin nämä läksyt on luettu. Lainsäätäjän asettamien rajojen tarkoitus on turvata lasta, mutta joskus on tilanteita, joissa on vaikeaa löytää ne keinot, joilla osoittaa nuoruutensa melskeessä oleville lapsille, että rajat ovat olemassa ja aikuinen on kuitenkin se, joka ne piirtää.
Vartijan kutsuminen koululle oli pitkän pohdinnan tulos. Sanat poliisi ja vartija eivät ole niitä, joita meidän pitäisi yhdistää koulussa tapahtuvaan toimintaan, kasvuun ja oppimiseen. Vartijan kutsumisella halusimme viestiä ympäröivälle maailmalle, huoltajille, muille tukipalveluille ja päättäjille, että koulu tarvitsee apua. Se ei selviä perustehtävästään yksin tässä maailman tuskassa.
Vartija kutsuttiin kuvaamaan yhteiskunnan pelisääntöjä ja raameja, mutta ennen kaikkea viestimään välittämistä ja aikuisten vastuunottoa. Koulun pitää olla paikka, johon kaikkien lasten on voitava tulla turvallisin mielin ilman pelkoa. Koulussa ei kiusata eikä uhkailla eikä pelotella. Tällä hetkellä vartija ei ole enää koulun käytävillä, vaan kouluvalmentaja, joka osallistuu oppilaiden kouluarjen elämään.
Koulun ja meidän kaikkien nuorten elämään liittyvien aikuisten tulee kantaa vastuumme siitä, että jokaisella heinolalaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus kasvaa ja oppia. Heillä, jotka arastelevat ja ehkä pelkäävät, mutta myös heillä, jotka omalla käytöksellään voivat ”ampua itseään polveen”. Nuoruuden kompuroinnissa ei ehkä tule mieleen, että tämän päivän käyttäytymisellä voi olla vaikutuksia heidän omaan tulevaisuuteensa ja sen mahdollisuuksiin.
Lapsen elämä on palapeli, jonka rakentumisessa tarvitaan meitä kaikkia.
Pirjo Hepo-oja,
Heinolan kaupungin hyvinvointijohtaja
