Hyvinvointialueet ovat vastanneet sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä lähes puolen vuoden ajan. Me Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry:ssä olemme kuunnelleet etsivän nuorisotyön ja työpajojen ammattilaisten kokemuksia kevään aikana. Niiden perusteella hyvinvointialueiden välillä on suuria eroja nuorille tarjottavissa palveluissa.
Yleinen näkemys on, että nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuus sakkaa. Palveluiden koetaan olevan aiempaa joustamattomampia ja vastaavan heikommin nuorten tarpeisiin. Samaan aikaan nuoret tarvitsevat yhä enemmän apua ja heidän elämäntilanteensa ovat aikaisempaa vaikeampia. Yhtälö on kestämätön, ja etsivän nuorisotyöntekijän sanoin ”tilanne on epätoivoinen”
Mitä pitäisi ajatella siitä, että hyvinvointialueella X nuorten mielenterveyspalveluihin on kahden vuoden jono? Tai että ensimmäisen ajan voi saada nopeasti, mutta toista joutuu odottamaan 1,5 vuotta? Entä kun vaikeassa tilanteessa oleva nuori pääsee tapaamaan ammattilaista vain kerran kuussa?
Hyvinvointialueet ovat vähentäneet livepalveluita, keskittyneet puhelinpalveluun ja käyttävät takaisinsoittopalvelua. Etsivä nuorisotyöntekijä ei siis voi soittaa palveluun yhdessä nuoren kanssa tai mennä asioimaan häneen tukenaan. Ammattilaisten on ollut myös vaikea tavoittaa hyvinvointialueiden työntekijöitä. Tarjolla olevista palveluista ei aina ole riittävää tietoa eivätkä yhteystiedot ole ajan tasalla. Voikin kysyä: kuinka heikossa asemassa olevat nuoret löytävät palvelut?
Etsivän nuorisotyön ja työpajojen toimijoiden mukaan yhteistyö sote-ammattilaisten kanssa on vähentynyt ja paikoin ollut kokonaan tauolla. Keskeneräiset rakenteet ja työntekijäpula rikkovat aiempia yhteistyömalleja. Ammattilaisten keskinäinen tiedonvaihto olisi kuitenkin tärkeää: nuorten palvelupolut eivät toimi, jos työntekijöiden yhteistyö ei toimi.
Erityisesti nuorten työpajojen tilanne on ollut haastava. Kunnalliset työpajat eivät voi enää tarjota nuorille kuntouttavaa työtoimintaa. Vaikein tilanne on siellä, missä toimintaedellytysten heikkeneminen on johtanut koko työpajatoiminnan lopettamiseen.
Mitä hyvinvointialueilla nyt pitäisi tehdä? Ensinnäkin tarvitaan palvelukartat ja suorat yhteystiedot ammattilaisille. Ja enemmän live-tapaamisia sähköisten palveluiden sijaan. Eri sektoreiden välinen yhteistyö on saatava käyntiin. Tarvitaan palveluiden yhteiskehittämistä ja nuorten kuulemista siinä. Hyvinvointialueiden kannattaa ottaa kaverikseen etsivät nuorisotyöntekijät ja työpajavalmentajat, jotka tuntevat palveluiden puutteet ja nuorten tarpeet. Työpajojen osalta tarvitaan lisää yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden välille. Suomessa pitää päättää uudesta matalan kynnyksen työpajapalvelusta, joka paikkaisi nyt syntynyttä vajetta palveluissa. Ja akuuteimpana: nuorten mielenterveyspalvelut on laitettava kuntoon.
Eräs etsivä nuorisotyöntekijä kysyi: onko kyse hyvinvointialueesta vai pahoinvointialueesta? Parannuksia on tehtävä nyt, jotta myös haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kohdalla voidaan aidosti puhua hyvinvointialueesta.
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry tarjoaa ratkaisunsa nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi Porissa keskiviikkona 28.6. Yhteiskuntatelakallaan. Haluamme varmistaa Suomen, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin.
Reetta Pietikäinen
asiantuntija
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry
