Viime päivinä on saatu lukea useista eri medioista hallitusneuvotteluista tihkuneista tiedoista, joiden mukaan vapaaseen sivistystyöhön olisi kohdistumassa suuria menoleikkauksia. Vapaan sivistystyön kenttä on merkittävä ja monipuolinen hyvinvointipalveluiden tuottaja, johon kuuluu mm. kansalaisopistoja, kansanopistoja, kesäyliopistoja ja koulutuskeskuksia.
Kansalaisopiston ryhmä esimerkiksi voi olla osallistujalleen ainoa henkireikä, viikoittain toistuva hetki, jolloin pääsee pois yksinäisyydestä. Puhumattakaan siitä, millaista osaamista ja sivistystä kansalaisopisto voi tuottaa. Kun säästökeskusteluun vielä nostetaan leikkaukset järjestöjen avustuksista, on kerrannaisvaikutus todella suuri ja pelottava. Millainen on tulevaisuuden Suomi, jossa ei olekaan tarjolla järjestötoimijoiden tarjoamia laajoja koulutus- ja harrastusmahdollisuuksia, vapaaehtoistyötä tai muuta tärkeää palvelua juuri heille, jotka tukea eniten tarvitsevat?
Keskustelussa on hyvä muistaa muutaman vuoden takainen tutkimus, jonka mukaan yksi kansalaisopistoon sijoitettu euro tuottaa 3,4–5,6 euron hyödyn. Olemmeko valmiita siihen, että nyt mahdollisesti tehtävät leikkaukset moninkertaistavat yhteiskunnan menoja muutaman vuoden kuluttua yhteiskunnan muilla osa-alueilla? Onko meillä varaa tinkiä ihmisten osaamisesta ja hyvinvoinnista aikana, jolloin ennaltaehkäisevää hyvinvointia tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan?
Hyvinvoiva ja menestyvä kansakunta tarvitsee matalan kynnyksen sivistys- ja harrastusmahdollisuudet. Todellinen sivistys mitataan siinä, miten huolehdimme niistä, jotka eniten tarvitsevat tukeamme.
