Vielä jokunen vuosikymmen sitten vetouistelu oli sitä, että kalastaja souteli hiljakseen kierrellen karikoita yksi tai korkeintaan kaksi vapaa sojottaen veneen laidan yli. Kehitys on harpponut tässäkin lajissa eteenpäin ja nykyisin vesillä seilaa veneitä, joiden perässä uiskentelee jopa parikymmentä uistinta. Uistelusta on kasvanut myös varteenotettava urheilulaji.
Heinolalainen Timi Tasanen hurahti kilpauisteluun isä Arton peruina.
-Isän peruja tämä on. Pienenä olin isän kyydissä ja sitten olen pikkuhiljaa alkanut haalia kasaan omia vehkeitä. Koko ajan se on vaan kasvanut vuosi vuodelta, summaa Tasanen, jonka kesää rytmittää lähitienoon uistelukilpailut.
-Uistelukilpailuja on joka puolella Suomea. Itse olen rajannut kisat lähiseudulle, ettei tarvitse lähteä kovin pitkälle. Päijänteellä tulee käytyä ja noilla Keski-Suomen isoilla järvillä.
-Onkohan tämä nyt seitsemäs vuosi, kun tätä vetouistelua olen harrastanut ja neljä vuotta kilpaillut niin sanotusti totisemmin. Oikeastaan kaikki kilpailut tässä lähitienoolla tuli kierrettyä ennen kuin korona sekoitti hommat. Noita minä olen kuha- ja hauki -kilpailuja kiertänyt ja vähän on merelläkin käyty merilohta uistelemassa, summailee Tasanen ja laskeskelee kilpailujen määriä muistellen parhaita menestyksiään ja suurimpia saaliskalojaan.
-Keskisuomi cup sisältää 7 kisaa, Tehi cup:ia olen myös kiertänyt ja siinä on viisi osakilpailua. Kyllä niitä parikymmentä on kesän aikana. Sitten on vielä jokunen hajakilpailu, mitä käy uusilla järvillä kokeilemassa. 2019 olin Tehi cup:issa kolmas yhteistuloksissa. Joskus olen yksittäisiä kilpailuja voittanut ja joskus kun ei ole saanut kalaa, niin ei ole voitettu. Vaihtelevalla menestyksellä on menty. Taitaa tuo Tehi cup:in kolmostila olla kuitenkin paras tulokseni. Suurin saamani merilohi painoi 19 kiloa, joka saatiin tänä vuonna Ahvenanmaan vesiltä. Suurin hauki on ollut hieman vajaa kymmenkiloinen ja isoin kuha painoi viisi kiloa.
Uistelukilpailujen suosio heijastuu myös kilpailijoiden kalustoon. Enää ei soutamalla pärjää. Tasasenkin siimojen alkupäässä on seitsemisen metriä pitkä vene, joka on varusteltu vetouistelua ajatellen.
-Tässä on nyt kaikki mitä veneilyyn ja uisteluun liittyy. Näyttöjä on sekä ohjaamossa, että pihalla, joissa on kaiku ja karttaplotteri. Sitten tässä on tutka, että pystyy sumussakin ajamaan. VHF-puhelin ja AIS-vastaanottaja, että näkee merellä muun liikenteen. Autopilottikin löytyy, että pystyy kaukosäätimelläkin ajamaan, esittelee Tasanen haarukoiden veneen nopeuksia uistelutilanteissa.
-Moottori on 200 hevosvoimainen, että sillä pääsee siirtymät ajamaan nopeasti. Uistelunopeudessa on monta variaatiota, mihin kukakin uskoo. Kun pyydetään lohikalaa täkyraksilla, niin 3,2 -3,5 kilsaa tunnissa on hyvä nopeus. Haukea ja kuhaa uistellessa vaapuilla voi mennä hieman kovempaa, sellaista 4 kilsaa tunnissa. Uistelunopeus on jokaisen kalastajan omassa harkinnassa.
Tasanen saa parhaimmillaan kalastamaan parikymmentä uistinta, mutta sisäjärvillä on rajoituksia vapojen määrässä.
-Merellä jos oikein lähtee hurjastelemaan, niin kyllä sinne parikymmentä vapaa saadaan laitettua aika helpolla. Molemmille puolille viisi siimaa plaanareihin. Takilaan tulee kolme puolelleen ja sivulle voi vielä pari vapaa laittaa ja yksi siima potkurivirtaan tietenkin. Silloin yhdistelmän leveys on varmaan lähes sata metriä. Järvillä on vaparajoitukset ja se jää kymmeneen vapaan riippuen mitä kalalajia tavoitellaan. Leveys jää järvillä muutamaan kymmeneen metriin. Ei kannata liian leveälle levittää, sillä siinä alkaa siimasotkujen määrä lisääntyä, Tasanen tietää.
Kun puhe kääntyy siimasoppaan, niin on syytä tiedustella, mitä tapahtuu, jos uistin tarraa kiinni pohjaan.
-Välillä ajautuu matalaan, ja jos uistin jää kiinni, niin toivotaan, että se irtoaa. Ja jos ei, niin siima katkeaa ja uistin jää pohjaan.
Teksti ja kuva: Tuomo Seppänen
