Kalaverkkojen kokemista levottomalle mielenterveyspotilaalle rauhoittavan lääkkeen sijaan. Luistelua järven jäällä 90-vuotiaalle, joka ei koskaan oppinut luistelemaan. Virtuaalitodellisuus voi tarjota hoivassa ja kuntoutuksessa kokemuksia, jotka rauhoittavat, aktivoivat ja avaavat muistoja. Tätä mahdollisuutta kehittää tamperelainen Atapley Europe.
VR-laseja on ollut käytössä jo lähes kaksi vuosikymmentä ja erilaisia aistihuoneita vielä kauemmin. Uutta on se, että virtuaalitodellisuutta pyritään tuomaan Suomessa yhä järjestelmällisemmin osaksi hoitoa ja kuntoutusta.
Atapley Europen taustalla on Arja Ranta-aho, joka työskenteli aiemmin digiasiantuntijana sosiaalipalveluissa. Työssään hän teki havainnon, joka alkoi ohjata myöhemmin koko yrityksen toimintaa: sillä, millaiseen visuaaliseen ympäristöön ihminen viedään, voi olla huomattava vaikutus hänen vointiinsa.
– Teimme Pohjois-Karjalassa kokeilun ikäihmisten mielenterveysyksikössä. Aggressiivisesti käyttäytyviä potilaita vietiin rauhoittavien lääkkeiden sijaan virtuaalitodellisuuteen kokemaan tavallisia, rauhoittavia tilanteita. Vaikutus oli huomattava. Se oli minulle ensimmäinen kosketus tähän mahdollisuuteen, Ranta-aho kertoo.
Sittemmin Ranta-aho on rakentanut yhdessä Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian professori Kaija Puuran tutkimusryhmän kanssa tutkimustietoon perustuvaa mediakirjastoa. Tavoitteena on, että osa sisällöistä voisi tulevaisuudessa saada lääkinnällisen laitteen statuksen.
Siltakodissa noustiin puuhun ja vuoristorataan
Virtuaalitodellisuutta päästiin kokeilemaan myös Siltakodin asukastuvalla, jossa Ranta-aho opasti asukkaita VR-lasien käyttöön.
Lasien avulla päästiin muun muassa kiipeämään puuhun, ratsastamaan, veneilemään, ajamaan moottoripyörällä ja lopulta Särkänniemen hurjien vuoristoratojen kyytiin.
Asukkaiden reaktiot vaihtelivat ihastuksesta hämmennykseen.
Veneilykokemus tuntui yhdestä osallistujasta niin todelliselta, että hän totesi huvittuneena:
– Voisin melkein tulla merisairaaksi, kun istuu veneessä.
Moottoripyöräily sai toisen osallistujan innostumaan.
– Aika ovela vekotin.
Kaikille kokemus ei ollut yhtä mutkaton. Virtuaalisessa puuhun kiipeämisessä omat kädet saattoivat tuntua vierailta.
– Ei voinut kädessä sitä tuntea, kun jonkun muun räpylä siinä kävi, eräs kokeilija kuvaili.
Yhdelle osallistujalle kokemus puolestaan aiheutti huonoa oloa.
Juuri tällaiset erot ovat Ranta-ahon mukaan olennaisia. Ei ole olemassa yhtä virtuaalista sisältöä, joka sopisi kaikille. Yhdelle metsämaisema voi tuoda rauhaa, toiselle vauhdikas kokemus iloa ja kolmannelle sama sisältö voi tuntua epämiellyttävältä.
Siksi sisältöjen valinnassa on tunnettava ihminen ja hänen tilanteensa.
Luontoa pommisuojiin Ukrainassa
Atapley Europe on tehnyt Ukrainan sodan aikana yhteistyötä ukrainalaisen varhaiskasvatusyksikön kanssa.
Yhdessä Tampereen kaupungin ja Kaija Puuran tutkimusryhmän kanssa kehitettyjä digitaalisia sisältöjä on lahjoitettu Ukrainaan. Niitä on käytetty muun muassa lasten rauhoittamiseen pommisuojissa.
– Sodan aiheuttamaa ahdistusta on vaikea käsitellä iästä riippumatta. Pommisuojien olosuhteet ovat olleet levottomia ja täynnä pelkoa. Virtuaalisista menetelmistä saatiin niin hyviä kokemuksia, että meiltä tilattiin valmennukset ja sisällöt käyttöön hyvin nopeasti, Ranta-aho kertoo.
Yhteistyön seurauksena luontosisältöjä on Ranta-ahon mukaan liitetty osaksi koulun toimintaa. Ajatuksena on yksinkertainen: ensin lasta autetaan rauhoittumaan, jotta oppimiselle syntyy tilaa.
Tavoitteena tutkittu hoidon tuki
Ranta-ahon mukaan virtuaalitodellisuudella voidaan tukea esimerkiksi rauhoittumista, aktivoitumista ja tunteiden käsittelyä. Kokemukset voivat myös auttaa ihmistä puhumaan asioista, joiden sanoittaminen muuten olisi vaikeaa.
Atapley tavoittelee osalle ratkaisuistaan lääkinnällisen laitteen statusta. Se edellyttää lääketieteellistä tutkimusnäyttöä.
– Meillä on nyt kaksi tutkimusta ja kolmas on juuri lähtenyt käyntiin. Arvioisin, että lääkinnällisen laitteen statukseen on vielä noin kolme vuotta, Ranta-aho sanoo.
Hän painottaa kuitenkin, ettei virtuaalitodellisuus korvaa hoitoa eikä hoitohenkilöstöä.
– Me emme missään tapauksessa paranna ketään. Meille ei kuulu ratkaista sitä haastetta, joka ihmisellä mahdollisesti on taustalla. Me olemme hoidon ja kuntoutuksen tuki. Emme korvaa hoitajia tai kuntouttajia.
Virtuaalitodellisuuden vaikuttavuus on yllättänyt myös Ranta-ahon itsensä.
– Sanoin aina aikaisemmin, että VR-lasit eivät voi minua huijata. En olisi voinut olla enempää väärässä.
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
Teksti ja kuva: Eemil Henriksson
