Suomessa on jo noin 5 000 yhteiskunnallista yritystä, joiden yhteenlaskettu liikevaihto kohoaa 10 miljardiin euroon ja jotka työllistävät 85 000 ihmistä. Ne ovat yrityksiä, joiden olemassaolon tarkoitus ei ole osakkeenomistajien voitto, vaan yhteiskunnallinen hyvä. Silti suomalaisessa julkisessa hankintajärjestelmässä ne ovat edelleen pelkkä rivinumero muiden joukossa — ilman erityisasemaa, ilman tunnistettua roolia.
Tämä on erikoista, sillä yhteiskunnalliset yritykset tekevät juuri sitä, mitä poliitikot ja viranhaltijat juhlapuheissaan vaativat: ennaltaehkäisevät ongelmia, tuottavat kestäviä ratkaisuja ja ohjaavat voitot takaisin toiminnan kehittämiseen. Ne toimivat siellä, missä perinteinen markkina ei toimi — syrjäseuduilla, haavoittuvissa yhteisöissä, palveluissa, joita ei voi mitata pelkällä hinnalla. Silti kilpailutuksissa ratkaisee lähes aina yksi tekijä: halvin hinta. Ja sen pelin yhteiskunnalliset yritykset häviävät, koska ne eivät optimoi tuottoa, vaan vaikuttavuutta.
Suomessa lainsäädäntö ei tunnista yhteiskunnallista yritystä
Monissa Euroopan maissa yhteiskunnalliset yritykset tunnistetaan erilliseksi toimijaryhmäksi, ja niiden yhteiskunnallinen vaikutus voidaan huomioida hankinnoissa. Suomessa tilanne on toinen. Lainsäädäntö ei tunne yhteiskunnallista yritystä omana yritysmuotonaan, mikä tekee erityisehtojen soveltamisesta hankalaa.
ARVO-liitto on toistuvasti kiinnittänyt huomiota tähän. Sen mukaan Suomessa ei ole myöskään erityiskohtelua verotuksessa, rahoituksessa tai julkisissa hankinnoissa, vaan yhteiskunnalliset yritykset kilpailevat täysin samoin säännöin kuin voittoa maksimoivat yritykset. Toisin sanoen järjestelmä on rakennettu niin, että yhteiskunnallisesti merkittäville toimijoille ei ole varattu edes väylää tulla tunnistetuksi.
Julkiset menot voisivat olla pienemmät — mutta järjestelmä ei näe säästöjä
Julkinen sektori puhuu säästöistä, tehokkuudesta ja kustannuskurista, mutta samalla se laiminlyö yhden ilmeisimmistä säästökohteista: yhteiskunnallisten yritysten pitkäjänteisen ja vaikuttavan työn. Kun yritys palauttaa voittonsa yhteiskunnallisen päämäärän edistämiseen, kustannukset pysyvät pidemmällä aikavälillä matalampina. Kun palvelun ytimessä on missio, laatu ei nojaa kilpailutusdokumentteihin vaan arvoihin. Ja kun yritys toimii paikallisesti — vaikka harvaan asutulla seudulla — kunnan ei tarvitse ostaa ylisuuria, markkinoiden ehdoilla hinnoiteltuja paketteja.
Mutta koska vaikuttavuutta ei mitata systemaattisesti, nämä hyödyt eivät näy budjettiluvuissa. Ja kun ne eivät näy luvuissa, ne eivät näy päätöksenteossa.
Suomella olisi kaikki syyt korjata tilanne
Euroopan unioni painottaa yhteiskunnallisten yritysten roolia vihreässä siirtymässä ja sosiaalisesti kestävässä kasvussa. Myös Suomen hallitus tunnistaa niiden merkityksen yrittäjyyspolitiikassaan. Silti käytännöt laahaavat perässä.Kysymys ei ole enää siitä, pitäisikö yhteiskunnallisille yrityksille antaa erityisasema.
Kysymys on siitä, mitä me menetämme joka päivä, kun emme niin tee. Menetämme:
- verorahoja, koska ehkäisevä työ jää toteutumatta
- palveluita, jotka voisivat säilyä pienillä paikkakunnilla
- mahdollisuuden rakentaa kestävämpää, vaikuttavampaa taloutta
Yhteiskunnalliset yritykset eivät tarvitse etuoikeuksia — ne tarvitsevat oikean aseman. Sellaisen, joka tunnistaa niiden yhteiskunnallisen arvon ja antaa sen näkyä myös kilpailutuksissa.
Suomi on täynnä järkeviä ratkaisuja, jotka eivät pääse käyttöön, koska järjestelmä on kankea. Yhteiskunnalliset yritykset ovat yksi niistä. Ja se on sääli — ei vain yritysten, vaan koko yhteiskunnan kannalta.
Kari Hahl
toimitusjohtaja
Jyränkölän Setlementti ry
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
