Kuvassa Anneli Vinha Pulkkilanharjun suolla viime toukokuussa. Kuva: Seppo Sariola
Alkuvuodesta päättynyt etsivän vanhustyön hanke Minä elän! poiki Jyränkölän organisoimaan vapaaehtoistoimintaan uuden vapaaehtoistyön muodon. Heinolalainen Anneli Vinha lähettää viikoittain kahdessa erässä yhteensä 12 kuvaa Tuttiksen naisille, jotka välittävät kuvat eteenpäin entisille etsivän vanhustyön asiakkaille sekä muun muassa Jyränkölän yhteisökotien asukkaille päiviä ilahduttamaan.
Annelin omien laskelmien mukaan kuvia on kahden vuoden aikana lähtenyt kaikkiaan 1 100 kappaletta. Kaikki kuvat on varustettu aiheeseen liittyvällä tekstillä.
-On tärkeää kuvan vastaanottajalle saada tietää, mitä kuvassa on ja mitä ennen kuvan ottamista on tapahtunut.
-Itsekin haluaisin tietää mitä tänään ulkona tapahtuu, Anneli kertoo viitaten esimerkiksi palvelutaloissa asuviin, joille ulos luontoon lähteminen ei välttämättä ole aivan yksinkertaista.
Annelilla on juuret Jyränkölässä.
-Ainakin olympiavuodesta 1952 olen pyörinyt mukana, ensin kerholaisena ja kerhonohjaajana.
Alkujaan Karjalasta kotoisin oleva Anneli palasi Nurmijärvellä vietettyjen vuosien jälkeen takaisin Heinolaan rinnallaan Helsingin Kalliosta kotoisin oleva Seppo Sariola. Heinolaan tulo vuonna 2005 oli pariskunnalle uuden oppimisen paikka ruuhkasuomen jälkeen.
-Yhteensä 16 talvea itäisellä Välimerellä pyöräillen, luontoa ja erilaista elämänmenoa kuvaten antoivat uutta näkökulmaa eläkeläisen elämään. Oli uuden kulttuurin paikka, Anneli kertoo.
Nyt Heinola on pariskunnan kotipaikka ympäri vuoden.
-Menneisyyteen ovat jääneet myös matkailuautoillen vietetyt kevätretket Unkariin. Onneksi reissuja työelämän lomilla tehtiin joka kesä ja kasveja kuvattiin Kroatiassa, Unkarissa ja Kyproksella. Nyt on Heinolan rikkaan kasvimaailman aika, Anneli kertoo.
Päätöstä asettua aloilleen pariskunta ei ole kuitenkaan katunut.
-Tähän liittyy Suomen ja Heinolan erikoisuus. Maisema muuttuu vuodenkierron mukaan, Seppo kertoo.
Annelin kuvissa luonto näyttelee pääosaa, mutta mukaan mahtuu myös pieniä kulttuuripisaroita, kuten hän itse kuvailee.
-Mukana on ollut myös mm. tehdaskuva. Eräs vastaanottaja tykkäsi kuvasta, joka palautti mieleen Rautsalon tehtaan, jossa hän oli aikanaan työskennellyt, Anneli kertoo.
Kuvat toimivat paitsi ilahduttavana asiana niiden vastaanottajille, myös tiedonlähteenä niiden ottajalle.
-Opin kuvista luonnon kiertokulusta. Eri paikoissa kierrellessäni yritän katsoa, mitä muutoksia paikalla on tapahtunut edellisen käynnin jälkeen.
Vaihtelu onkin Annelille kuvaamisen suola.
-Kamera polttelee näpeissä, kun odotan pääseväni kuvaamaan kasveja. Haastatteluhetkellä luonto on vielä hautautunut paksun lumikerroksen alle.
Kasvien maailma onkin Annelille hyvinkin tuttu linssin takaa, niin Suomessa kuin ulkomailla.
-Yli 30 vuotta olen seikkaillut vaihtelevasti kasvien maailmassa, Kroatiassa, Unkarissa, Kyproksella ja nyt Heinolassa, Anneli luettelee.
Luonnon eläimiäkin Anneli tallentaa kameransa linssille, kuuluvathan ne hänen sanoin olennaisesti luontoon. Yksi poikkeus kuitenkin on.
-Lintuja en kuvaa, kun ne eivät tahdo pysyä paikoillaan, hän naurahtaa.
-Orava, jänis, hiiri, kärppä…, vieressä Seppo luettelee Annelin kameran ikuistamia eläimiä.
-Niin ja metsähiiri, Anneli lisää.
Lähettämistään kuvista Anneli saa palautetta Tuttiksen henkilökunnan kautta. Seppo mainitsee, että välillä paluupostina on tullut runoja eri kuva-aiheista.
-Ja on kuvista koostettu videoitakin, Anneli sanoo.
Palaute ja erityisesti ilo, jota kuvat vastaanottajilleen tuottavat, on Annelille tärkeää.
-Enhän tätä muuten tekisi! Annelin ja Sepon blogiin voi tutustua: https://suomalainenkotimaassa.blogspot.com.
Jyränkölän Setlementissä toimii yli 120 vapaaehtoistyöntekijää, jotka tekevät vapaaehtoistyötä yli 24 000 tuntia vuodessa. Vapaaehtoistyöntekijät toimivat mm. ulkoilu- ja juttuseurana, asiointiapuna, kulttuurikummina, ryhmänohjaajana, saattohoidon vapaaehtoisena, tapahtuma-avustajana, digihelpparina tai Kämmen -elintarvikejakelun vapaaehtoisena.
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
