Heinolan vanhimman kaupunginosan, Jyrängön, halki virtaa Muikkuoja, joka lähtee Vahravuoresta ja laskee Muikkuapajanlahteen. Sen molemmin puolin on eri-ikäistä omakotialuetta ja monimuotoinen luonto omassa tilassaan.
Ojan ympäristö on Jyrängönhelmi, sanovat Saloset, joiden tontti rajoittuu ojaan. Marju-Riitta Salonen kertoo kantavansa joskus tuolin joen rantaan ja käy kuuntelemassa lintujen konserttia hiljaisuudessa. Marju-Riitta on syntynyt Joutsassa ja Esa Hartolassa. Molemmat ovat maaseudun kasvatteja, joten metsiin ja järveen rajoittuva asuinalue on osoittautunut monessa suhteessa parhaaksi paikaksi Heinolassa. Nykyinen kotiseutu muistuttaa molempia synnyinseudusta, joka on jo vuosia sitten jäänyt muistoihin.
Nuorena parina he muuttivat Lahden kautta työhön Heinolaan. Esa Faneritehtaalle työnjohtajaksi ja Marju-Riitta samalle tehtaalle vientisihteeriksi valmistuttuaan kauppaopistosta 1970-luvun alkupuolella. Marju-Riitta työskenteli Faneritehtaan jälkeen Heinolan kaupungin palkkalistoilla maahanmuuttajien kuntoutuksen ja koulutuksen kehittämisessä ja työvoimahallinnossa. Heinola oli ensimmäisten kaupunkien joukossa, kun maahanmuuttajille tarkoitettua kotoutusta aloitettiin.
Sotien jälkeen v. 1944 siirtolaisia asutettiin myös Jyränköön, jolloin asukasluku kasvoi. Heille kaavoitettiin lähinnä Hoilon alueelta omakotitalotontteja. Kaikki eivät halunneet alkaa viljellä maata, vaan mennä töihin. Teollisuus kasvoi nopeasti, työmahdollisuuksia riitti ja rakentaminen kukoisti. Jyrängön väkiluku kasvoi siirtolaisista, työn perässä muuttajista, avioliiton kautta ja paluumuuttajista.
– Jyränkö on virkeä ja elävä kaupunginosa, jolla on hieno ja moni-ilmeinen historia vaalittavana, yhteisöllisyys toimi luonnostaan, ihmiset tekivät ja harrastivat yhdessä, oli tuttavantupia ja perinnetoria ja harrastusmahdollisuuksia yllin kyllin. Ja lapsia oli lähes joka perheessä. Nykyään on hiljaisempaa.
On paljon asioita ja saavutuksia, joissa kuntalaisten käden jälki näkyy, vaikka tekijöitä ei aina mainitakaan. Yhdessä toimiminen nähtiin luonnollisena.
– Sanotaan, että sillat tuovat väkeä Jyränköön, mutta vie myös pois, jos kehitys alkaa kulkea väärään suuntaan, juttelee Marju-Riitta. Esa jatkaa, että Heinolan historia ja vahvuudet puutalo- ja puukaupunkina pitää ottaa suunnittelussa huomioon, kun kaupunkia ja sen osia kehitetään.
– Vahva kaupunki rakentuu elinvoimaisista kylistään ja kaupunginosistaan, joissa asukkaat itse ottavat vastuuta muuttuvassa maailmassa. Se on kotiseututyytyväisyyttä, miettivät Saloset.
Salosten ensimmäinen asunto oli työsuhdeasunto Tommolassa, sitten muutto Mustikkahakaan ja sieltä Jyränköön, jossa oli myytävänä Toivo Laineen vanha rintamamiestalo ja iso tontti.
– Ystävät kauhistelivat, kun ostimme vanhan talon, jossa remontintarve suorastaan hyppäsi silmille, kertoo Marju-Riitta.
– Nyt on asuttu talossa 36 vuotta ja remonttia teemme jo toiseen kertaan. Olemme jääneet kaksin, koska lapset ovat muuttaneet maailmalle, hän jatkaa.
Tontilla oli alkuvuosina ulkohuussi ja pihasauna, kaivo, josta nykyäänkin nostetaan puutarhan kasteluvesi. Nuoripari alkoi elää ja rakentaa unelmaansa omasta kodista luonnon keskellä.
Saloset ovat luontoihmisiä ja se näkyy heidän puutarhastaan, jossa vanhat omenapuut, kasvimaa, perennapenkit ja suuri tammi ovat sulassa sovussa. Puutarhaa hoidetaan, annetaan tilaa perhosille ja pörriäisille. Oravat leikkivät tammessa joukolla, kantavat terhoja tien yli metsään ja erilaiset linnut viihtyvät pihapuissa. Satakielen laulu tai närhen lento tammenterho suussaan ovat Salosille tuttua.
– Me olemme rakentaneet pihapuihin linnunpönttöjä ja monta vuotta pitäneet lintukirjanpitoa. Muutamia harvinaisuuksia pihassa on vieraillut, kertoo Esa.
’Jyke’ eli Jyränkö houkuttelee toisen polven heinolalaisia muuttamaan takaisin synnyinseudulleen. Kaupunginosa on elävä, ajassa muuttuva. Vanhoja ja nuoria, kerrostaloja ja ok-taloja on rinta rinnan. Uusiakin taloja rakennetaan, joitakin palveluja keskitetään keskustaan.
– Parasta Jyrängössä on sen luonto, sijainti ja palvelut. Lähikaupassa toimii myös posti, henki on ystävällinen ja auttavainen ’kyläkaupan meininki’, kertoo Marju-Riitta ja jatkaa:
– Seutu on rauhallista lukuun ottamatta muutamaa nuorta, jotka ovat hukanneet menopelinsä pakoputken ja nopeusmittarin.
– Korttelipoliisi jalkautuneena Jyrängön kaduille voisi keventää nuorison kaasujalkaa, Esa lisää Marju-Riitan pohdiskeluun.
Tutkimusten mukaan heimoon ja kotiseutuun kiinnittyminen on tärkeämpää yli 60-vuotiaille kuin nuoremmille. Saloset ovat miettineet myös vanhenemistaan.
– Kun voimat loppuvat, tarjoaa kaupunki mahdollisuuden muuttaa palvelutaloon, pojat kyllä käyvät katsomassa, mutta se aika ei ole vielä, sanoo Marju-Riitta, ikäänsä ja kotiseutuunsa tyytyväinen ’jykeläinen’ ja jatkaa miehensä Esan kanssa remonttia omassa talossaan Jyrängön Toivolassa.
Jyränkö
- Liitettiin Heinolan kaupunkiin vuonna 1950.
- Vanhin ja suurin Heinolan kaupunginosista.
- Asukkaita 2 203 (v. 2021).
- Ensimmäiset merkinnät löytyvät jo 1200-luvun maakirjoista.
- Turun linnan määräyksellä alkoi syntyä Jyrängön kylä 1400-luvulla.
- Pienen asukaskyselyn mukaan parasta Jyrängössä on luonto, lenkkimaastot, sekoitus vanhaa ja uutta rakentamista, ei yltiöpäistä rakentamista ja tarpeelliset palvelut, sekä koulu.
Teksti ja kuva: Raija Saarela
