Laura Paronen kertoo kasvatustieteellisen otteensa olevan ”humanismia sydämellä”.
Yhteisöpedagogin ja gradua vaille valmiin kasvatustieteen maisterin Laura Parosen kasvatustieteellinen ote on ’’humanismia sydämellä’’.
Monessa sopassa keitetty Laura Paronen päätyi Jyränkölään vapaaehtoistyön kautta.
– Perustamani Heinolan mammat -yhteisö oli mukana käsikirjoittamassa vuonna 2010 yhteiskunnallisesti kantaaottavaa teatteria, jossa toimin mm. sosiaalisen median sisällöntuottajana, Paronen kertoo.
Tästä hän päätyi osaksi nuorten työpajan, Mediapajan, syntytarinaa. Kyseessä oli ensimmäinen kansalaisopiston alaisuudessa toimiva työpaja koko Suomessa.
-Kaikki oli meillekin aivan uutta, kun ei ollut muita toimijoita, joihin olisimme voineet tukeutua, Paronen muistelee.
Pajalla työskentely on vuosien varrella kuulunut enemmän ja vähemmän Parosen työnkuvaan. Hän on mm. vetänyt suosittuja Aikuisten Mediapaja -kursseja, joilla on tutustuttu tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan.
Toki monipuolinen työnkuva on pitänyt sisällään paljon muutakin opetuksesta erilaisiin tapahtumiin.
– Opetustunteja on takana tuhansia. Olen opettanut opiston kursseilla tietotekniikkaa, digisivistystaitoja ja ikääntyvien yliopistossa. Olen opettanut tietotekniikkaa maahanmuuttajille ja vetänyt turvapaikanhakijoille mediapainotteista kerhoa. Olen myös täydennyskouluttanut opettajia niin opistoilla, kuin peruskouluissa, Paronen luettelee.
Myös erilaiset tilauskoulutukset ovat työllistäneet. Paronen on vetänyt koulutuksia mm. eri yhdistyksille, käynyt kouluttamassa henkilökuntaa heinolalaisissa päiväkodeissa ja Jyränkölän eri yksiköissä. Puheenvuorot erilaisissa tilaisuuksissa ja seminaareissa valtakunnallisesti ovat myös kuuluneet Parosen repertuaariin yhteisöpedagogiksi valmistuttuaan. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki.
-Tällä hetkellä tuotamme Tampereen Setlementille Mattilan miehille videosarjaa, jossa olen käsikirjoittajana, tuottajana ja ohjaajana. Lisäksi olen perustanut Podcastin ”Miehistä puhetta”, se odottaa tällä hetkellä kolmannen tuotantokauden rahoitusta, Paronen kertoo.
Kouluttajana Paronen käyttää perinteisestä luokkahuoneesta poikkeavia toiminnallisia menetelmiä.
-Olen rakentanut mummoille ja papoille digipakohuoneita, ohjannut nuoria miehiä elämän perustaitoihin, opettanut tietotekniikkaa metsässä, puhunut ministereille rakkaudesta ja suurille yleisöille miesten häpeästä.
-Kasvatustieteellinen otteeni on ”humanismia sydämellä” ja sitä olen saanut täällä toteuttaa, hän toteaa.
Paronen kuvailee opettajana toimimisen olevan olemista ihmisten kanssa.
-Lopputulosta ja onnistumista ei tässä työssä näe heti. Ihmisen kasvu on usein hidasta ja pitkäjänteistä. Voisin kiteyttää laajan käsityksen oppimisesta eräältä nuorelta saamaani palautteeseen: ”Rehtorilta opin johtamistaitoja. Toiselta ohjaajalta opin ajattelua. Laura sinulta minä opin miten ollaan ihminen.”
Muutosten virta
Paitsi Parosen työnkuvassa, myös opistomaailmassa on tapahtunut valtavasti muutoksia 15 vuodessa.
-Kun tulin taloon, valtionosuustunteja oli tuplaten nykyiseen verrattuna. Kursseja on jouduttu karsimaan ja opetuksen suunnittelu vaatii enemmän tarkkuutta ja harkintaa. Tämä on myös vaatinut henkilöstömuutoksia opistolla.
-Aiemmin riitti se, että hyvä opettaja hallitsee opetettavan substanssin. Nykypäivänä ja tulevaisuudessa pitäisi osata myös kehittämistyö, mukaan lukien oman substanssin syvempi ja soveltavampi kehittäminen, Paronen lisää.
Vuoden alusta alkaen Paronen on työskennellyt kahden työnantajan palveluksessa aloitettuaan työt Setlementtiliitossa etsivän opistotyön koordinaattorina. Hän tekee sekä Jyränkölässä että Setlementtiliitossa 50 % työaikaa.
– Hieman leikilläni voin todeta työskenteleväni kuin lapsi onnistuneesti toteutuvassa vuoroviikkovanhemmuudessa, Paronen naurahtaa.
-Tämä systeemi vaatii joustoa niin minulta työntekijänä kuin myös työnantajilta, ja tässä minun kombossa joustavuutta on löytynyt.
Käytännössä etsivä opistotyö tarkoittaa sitä, että pyritään löytämään heitä, jotka eivät vielä kansalais- tai kansanopistotoimintaan osallistu. Paronen kertoo, että etsivä opistotyö on vielä melko uusi käsitteenä, vaikka työmuotona sitä tehdäänkin jo monessa opistossa.
-Kehitettävää vielä riittää.
Työyhteisö kantaa
Jyränkölää työyhteisönä Paronen luonnehtii sanoilla ketterä, kannustava, rohkaiseva ja yhteisöllinen. Työssä annetaan vapautta ja virheitäkin saa tehdä.
-Kokeile vaan, eihän tässä kuinkaan käy, hän kertoo.
-Kyllähän sitä välillä kun tätä laumaansa katsoo, voi ylpeydellä katsoa ympärilleen: porukka näyttää kuin Taru sormusten herrasta -tarinan sormuksen ritareilta, kaiken kirjavalta joukolta. On velhoa, haltioita ja varmaan joku hobittikin. Ei oikein näytetä asiantuntijalta, mutta heitä on talo täynnä. Jokaisella on omat vahvuudet sekä erilaiset tiedot ja taidot, joilla tehdään matkaa kohti yhteistä päämäärää, Paronen kuvailee työyhteisöään Jyränkölässä.
Hyvin tietotyö-painotteista työtä tekevä Paronen kertoo luonnossa oleskelun toimivan hyvänä vastapainona työlle.
-Niin kauan kun maa on sulaa, mökkeilen Heinolassa sähköttömällä saarella. Lisäksi kalastan ympäri vuoden.
Hän antaa myös erinomaisen helpon vinkin ottaa taukoa töistä ja saada uutta virtaa työhön.
-Päiväunet ovat minulle niin kuin tietokoneelle uudelleenkäynnistys.
Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
KUKA
Laura Paronen
Kotipaikka: Heinola.
Ammatti: Opettaja.
Koulutus: Yhteisöpedagogi, ammatillinen opettaja, johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto. Opiskelee parhaillaan työn ohella, graduvaiheessa oleva kasvatustieteen maisteri.
Harrastukset: Mökkeily, kalastus, maastopyöräily, opiskelu.
Motto:
”Jos haluat rakentaa laivan,
älä laita ihmisiä yhteen keräämään puuta
äläkä anna heille tehtäviä ja töitä,
vaan opeta heitä kaipaamaan merelle.”
Antoine de Saint-Exupéry
Teksti: Jussi Varjo HU
Kuvat: Valter Biscaia da Silva Filho
