Marianne Lauslehto ja mäyräkoira Usva ovat uusi, mutta tuttu näky Kymen rantoja sivuavilla poluilla. Kuva: Tuomo Seppänen
Tähtisillalta avautuvat maisemat houkuttivat Marianne Lauslehtoa tutustumaan paikkakuntaan lähemmin ja myöhemmin valitsemaan Heinolan eläkepäivien asuinpaikaksi.
-Se oli luultavasti elämäni paras päätös, luonnehti Lauslehto, josta tuli heinolalainen viime vuoden joulukuussa. Päätös Heinolaan muutosta ei kuitenkaan ollut mitenkään hätiköity. Ajatus iskostui tuoreen eläkeläisen mieleen pikkuhiljaa.
-Olen aina ihaillut maisemia ajellessani tuota pitkää siltaa kaupungin ohi ja ajatellut, että miten on hieno tuo leirintäalue tuossa ja Kymijoki virtaa kaupungin läpi. Olisi hienoa asua tuolla. Ja tämä tapahtui kymmeniä ja kymmeniä vuosia sitten, muistelee Lauslehto, joka asui suuren osan elämästään pääkaupunkiseudulla.
Konkretiaa muuttoajatuksille hän sai hiukan ennen oloneuvokseksi siirtymistään. Virtaava vesi ja ystävälliset ihmiset vankistivat muuttoaikeita.
-Olin käynyt jo muutamia kertoja kuljeksimassa näitä rantoja pitkin koirani kanssa. Tuntui hyvältä tuo virtaava vesi tuossa Kymijoessa ja tapasin ystävällisiä ihmisiä.
Eläkkeelle jäätyään Lauslehdon visiitit paikkakunnalle kiihtyivät ja viime syksynä markkinoilta löytyi kelvollinen asunto. Kerrostaloasunto etu-Jyrängöstä vaihtoi joulukuussa omistajaa.
-Asuin muualla, mutta tarkastelin koko ajan, että mitähän täältä löytyy ja viimein viime syksynä tulin katsomaan asuntomarkkinoita ja se oli siinä. Tuosta Forskullan kartanon vierestä löytyi hyvä talo ja osake, jonka läheisyydessä on uimalaituri. Läpi vuoden uivalle ihmiselle se oli viimeinen niitti. Voin aamuisin kävellä suoraan Kymijokeen uimaan, hehkuttaa Lauslehto eikä malta olla kaivamatta lisää positiivista uudesta asuinympäristöstään.
-Tämähän on liikkuvan ihmisen ja koiraihmisen paratiisi.
Uusheinolalainen löytääkin asuinympäristöstään muutakin hyvää kuin uintimahdollisuuden ja mainiot lenkkimaastot. Myös naapureiden vastaanotto helpotti kotiutumista uudelle paikkakunnalle.
-Keskustaan on alle kilometri, josta löytyy kaikki palvelut. Se pitää myös mainita, että minut otettiin hienosti ja ystävällisesti vastaan uudessa asuinpaikassani.
Lauslehto naureskelee, ettei eläkeläinen tarvitse yhteiskunnalta muuta kuin terveyspalvelut. Tässäkin mielessä uusi asuinpaikka yllätti positiivisesti.
-Terveydenhuollostakin minulla on hyvä kokemus. Tilasin aikaa hammaslääkärille tarkastusta varten ja siellä oli takaisinsoitto-palvelu. Mietin, että mitenköhän kauan se kestää, mutta sen että kerkesin kahvikupin kanssa keittiöstä olohuoneeseen, niin puhelin soi. Sain ajan kolmen viikon päähän. Olen nyt käynyt tarkastuksessa ja sain loistavaa palvelua sielläkin. Tässä kohdassa Päijät Sote toimi hyvin. Ei voi muuta kuin kiittää.
Mäntsälässä syntynyt ja lapsuuden aikana Kausalassa kasvanut Lauslehto muutti nuorena työn perässä pääkaupunkiseudulle. Työtehtävät poikivat asuinjaksoja lisäksi muun muassa Lontooseen ja jopa Rovaniemelle. Rovaniemenkin läpi virtaa joki, mutta hänen mielestään siellä ei ole hyödynnetty virtaa kuten Heinolassa on tehty.
-Rovaniemi ei ole hyödyntänyt jokea asukkaita varten kuten Heinola on tehnyt.
Heinolalaiset ihmisetkin saavat uusheinolalaiselta hyvän arvosanan.
-Täällä on niin ystävällisiä ihmisiä. En tiedä johtuuko se koirastani Usvasta, joka ottaa aina katsekontaktin ihmisiin. Täällä huokuu ihmisistä sellainen rentous, hyväntahtoisuus ja rauhallisuus. Joka kerta kun ollaan Usvan kanssa lenkillä, niin aina joku pysähtyy juttelemaan.
Työelämän hyvästeltyään Lauslehto asui muutaman vuoden Kausalassa, mutta paikka oli pääkaupunkiseudun sykkeeseen tottuneelle liian hiljainen. Hänen mielestään Heinola sijoittuu tässä mielessä johonkin näiden paikkakuntien välimaastoon. Heinolan slogan ”Pieni kaupunki- Iso elämä” kuvaa Heinolaa Lauslehdon mielestä täydellisesti.
-Kun olin pitkään ollut pääkaupunkiseudulla, niin Kausala tuntui liian pieneltä. Heinolan slogan on niin totta. Täällä saa toisaalta olla omissa oloissaan ja toisaalta täältä löytyy se rauhallinen pienen kaupungin syke.
-Täältä en ole vielä löytänyt mitään, mikä ei olisi ok.
Yksi pikkuasia on kuitenkin alkanut uusheinolalaista kismittää. Koiraihmisenä hän on kiinnittänyt huomiota muutamien koiran omistajien välinpitämättömyyteen.
-Keskustan alueella en ole sitä huomannut, mutta esimerkiksi täällä Paasikiven puistossa jätetään jätöksiä polun viereen. Ei huomioida sitä, että pikkulapset könyävät muuallakin kuin polulla. Minä haastan yleisen siisteyden ja viihtyvyyden nimissä kaikki meidät koirien omistajat korjaamaan lemmikkiemme jätökset polkujen vieriltä.
Teksti: Tuomo Seppänen
