Kotijoukot
Helsingin kaupunginteatteri
Ensi-ilta 2.9.2026
Ohjaus: Anna Dahlman
Kirjailija: Niina Lahtinen, Joonas Nordman
Dramaturgi: Sanna Niemeläinen
Kapellimestari: Eeva Kontu
Koreografi: Gunilla Olsson-Karlsson
Rooleissa: Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Jarkko Pajunen, Emilia Sinisalo, Helena Haaranen, Sanna Saarijärvi, Sauli Suonpää.
Helsingin kaupunginteatterin Kotijoukot käynnistyy turhan varovasti, mutta kasvaa lopulta juuri sellaiseksi komediaksi, jota Arena-näyttämöltä toivoo: vauhdikkaaksi ja paikoin vastustamattoman hauskaksi.
Arena-näyttämöllä on vuosien varrella nähty melkoinen kattaus ulkomaisiin teksteihin perustuvia komedioita ja farsseja. Siksi tuntuukin virkistävältä, että tällä kertaa myös tarina on kotimainen. Muun muassa huippusuositusta Siskonpeti-sarjasta tunnettujen Niina Lahtisen ja Joonas Nordmanin kirjoittama Kotijoukot ammentaa suomalaisesta parisuhteesta, miehen ja naisen erilaisista odotuksista sekä siitä tutusta tilanteesta, jossa toinen kaipaa elämään enemmän tunnetta ja seikkailua ja toinen ei oikein ymmärrä, miksi toimivaa arkea pitäisi ryhtyä korjaamaan.
Aihe ei sinänsä ole uusi. Eikä Kotijoukot aluksi näytä kovin innokkaalta yllättämään.
Esityksen ensimmäinen puolisko käyttää paljon aikaa asetelman rakentamiseen. Anna (Niina Lahtinen) turhautuu puolisoonsa Mikkoon (Joonas Nordman) ja parisuhde horjuu. Niinpä pariskunnan ystävät päättävät puuttua tilanteeseen. Kaikki on sinänsä tarpeellista, mutta komedialta odottaa pitkään sitä hetkeä, jolloin se viimein lakkaisi selittämästä ja alkaisi tapahtua.
Onneksi se hetki tulee.
Kun parisuhdekriisi johtaa sotilaallisia piirteitä saavaan parisuhdeleiriin, näytelmä löytää oman lajinsa ja alkaa kiristää ruuvia. Väliajan jälkeen vauhti kiihtyy kunnolla, ja silloin myös katsojan vastustuskyky alkaa murentua.
Parhaimmillaan Kotijoukot on juuri siinä, missä hyvä tilannekomedia yleensäkin: yksi väärä ratkaisu johtaa seuraavaan, ihmiset tulevat paikalle juuri väärällä hetkellä ja jokainen yritys selvittää tilannetta tekee siitä entistä pahemman. Jossain vaiheessa huomaa nauravansa jo ennen kuin edellinen kohtaus on ehtinyt kunnolla päättyä.
Toisella puoliajalla nauru lähtee paikoin lähes fyysisesti käsistä.
Se ei ole sattumaa. Anna Dahlmanin ohjauksessa komedian rytmi toimii etenkin silloin, kun lavalla on monta ihmistä ja monta päällekkäistä katastrofia. Farssissa sekasorron pitää näyttää hallitsemattomalta, vaikka todellisuudessa sen on oltava millintarkasti hallittua. Kotijoukkojen ensemble osaa tämän.
Lahtisen ja Nordmanin vastakohtaisuus toimii erityisen hyvin. Lahtinen rakentaa Annasta ihmisen, joka haluaa tuntea enemmän, kokea enemmän ja saada myös toisen mukaan elämään vähän suuremmalla vaihteella. Nordman puolestaan tekee Mikosta lähes tämän täydellisen vastakohdan. Kuiva repliikki tai pieni, mutta paljonpuhuva ilme riittävät usein laukaisemaan naurun. Nordmanin komiikan vahvuus on juuri siinä, ettei hänen tarvitse näyttää yrittävänsä olla hauska.
Emilia Sinisalo ja Jarkko Pajunen tuovat mukaan oman pariskuntansa energian, ja Sauli Suonpään sotilaallisesti yliviritetty hahmo vie koko asetelman tervetulleesti absurdin puolelle. Myös Sanna Saarijärvi ja Helena Haaranen pääsevät mukaan vaiheessa, jossa näytelmä on jo valmis rikkomaan kaiken jäljellä olevan arkirealismin.
Ja hyvä niin.
Kotijoukot olisi huomattavasti vaisumpi esitys, jos se jäisi vain tunnistettavaksi parisuhdekomediaksi. Sen parhaat hetket syntyvät vasta silloin, kun se uskaltaa muuttua täysin kohtuuttomaksi. Siinä missä alussa tuntuu vielä tietävänsä melko tarkasti, millaista komediaa on katsomassa, loppua kohti varmuus katoaa. Tarina vie katsojan tilanteisiin, joita ensimmäisten kohtausten perusteella ei olisi osannut odottaa.
Kotijoukot ei ole hienovarainen komedia, eikä sen pidäkään olla. Se luottaa tarkkaan ajoitettuihin repliikkeihin ja vähitellen hallinnasta karkaavaan kaaokseen. Kun koneisto käy täydellä teholla, se toimii erinomaisesti.
Ja ehkä juuri kotimaisuus tekee esityksestä Arena-näyttämön ohjelmistossa tavallista kiinnostavamman. Tällä kertaa suomalaiselle yleisölle ei ole sovitettu brittifarssia, vaan komedian maailma on rakennettu alusta asti täältä katsottuna.
Lopputulos tunnistaa jotakin suomalaisesta parisuhteesta: toisen mielestä pitäisi puhua tunteista, toisen mielestä asiat ovat pääosin kunnossa niin kauan kuin mitään varsinaista ongelmaa ei ole. Siitä on vaikea olla tekemättä komediaa.
Jussi Varjo HU
Artikkelikuvassa Joonas Nordman, Emilia Sinisalo, Niina Lahtinen ja Jarkko Pajunen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen / Helsingin kaupunginteatteri
