Joskus työpäivän aikana tulee vastaan tilanteita, joissa tekisi mieli vain huokaista syvään ja todeta: eikö tätä voisi tehdä vähän helpommalla tavalla?
Palvelualoilla työskentelevät tietävät, mistä puhun. Työssä voi joutua kohtaamaan asiakkaan huutamista, huonoa käytöstä tai jopa uhkailua. Varsin usein toisesta ihmisestä puhutaan siten, että hänet yritetään saada näyttämään huonolta muiden silmissä.
Olen itse saanut kohdata tällaista tekemässäni ravintolatyössä. Ravintolassa ollaan ihmisten kanssa kontaktissa hyvin konkreettisesti, kasvokkain ja usein kiireen keskellä. Parhaimmillaan kohtaamiset ovat mukavia ja tuovat hyvän hetken niin työntekijälle kuin asiakkaallekin. Aina kohtaamiset eivät kuitenkaan ole helppoja. Joskus vastaan tulee tilanne, jossa toisen ihmisen käytös ylittää yksinkertaisesti hyvän käytöksen rajat. Tällaisiin tilanteisiin olen törmännyt varsinkin viime vuosina useamman kerran. Erityisen ikäväksi tilanteen tekee se, jos toisesta aletaan puhua pahaa hänen selkänsä takana.
Silloin mieleen tulee yksi vanha ja yksinkertainen ajatus: asioista pitäisi puhua sille ihmiselle, jota asia koskee. Ei hänen selkänsä takana. Ei viestiryhmässä, jossa hän ei ole mukana. Ei kierrättämällä asiaa ihmiseltä toiselle niin, että jokaisella kierroksella tarina muuttuu hieman.
Vaan kasvotusten.
Se ei tarkoita, että kaikki asiat pitäisi selvittää tietenkään huutamalla tai että kaikista pitäisi tulla parhaita kavereita. Päinvastoin. Kasvotusten puhuminen voi olla vaikeaa juuri siksi, että siinä joutuu kohtaamaan toisen ihmisen – ja samalla ehkä myös omat sanansa ja tekonsa.
Mutta siinä on jotain arvokasta. Kun ihminen sanoo toiselle: ”Minua harmitti se, mitä tapahtui”, syntyy mahdollisuus keskustelulle. Kun toinen puolestaan pystyy sanomaan: ”Olet oikeassa, toimin väärin. Anteeksi”, tapahtuu jotain vielä suurempaa. Anteeksipyyntö ei tee ihmisestä heikkoa. Se tekee ihmisestä vahvan.
Kaikkia ristiriitoja ei tietenkään voi eikä pidä ratkaista pelkällä anteeksipyynnöllä. Uhkailu, jatkuva häirintä tai muu epäasiallinen toiminta vaatii rajoja ja tarvittaessa ulkopuolista apua. Palvelualan työntekijän ei kuulu ottaa vastaan mitä tahansa vain siksi, että hän on töissä ja toinen ihminen on asiakas. Tai siksi, että asiakas on tunnettu henkilö, jolle nyt vain sallitaan enemmän kuin muille.
Puhutaan siis enemmän toisillemme, ei toisistamme.
Ehkä tässä kaikessa on jotakin sellaista, mitä voi oppia myös luonnossa liikkumisesta.
Heinolan Ladun toiminnassa ihmiset lähtevät yhdessä polulle. Kaikki eivät kulje samaa vauhtia, kaikilla ei ole samanlaista kuntoa eikä jokainen mäki tunnu kaikista yhtä helpolta. Silti matkanteko onnistuu, kun muistetaan katsoa välillä myös kanssakulkijaa.
Jos edessä on kivikkoa, katsotaan mihin astutaan. Jos tulee jyrkkä nousu, hidastetaan. Jos joku jää jälkeen, odotetaan. Ja jos toinen kompastuu, ei ensimmäisenä kysytä, kuka siihen oli syyllinen, vaan: ”Tarvitsetko apua?”
Tänä syksynä Juustopolku -tapahtuma kutsuu jälleen kulkijoita Ladun polulle. Sunnuntaina 27.9. kuljetaan noin 17 kilometrin mittaisella historiallisella reitillä Vuolenkoskelta kohti Heinolaa. Reitillä on metsää, mäkiä, kivikkoa ja varmasti myös niitä kohtia, joissa on hyvä pysähtyä hetkeksi.
Ehkä juuri siksi Juustopolku sopii tämän kolumnin loppuun. Kaikkea ei tarvitse juosta läpi. Joskus kannattaa pysähtyä, kohdata toinen ihminen ja selvittää asia – kasvotusten.
Heinolan Ladun puheenjohtaja vaihtuu keväällä 2027 vuosikokouksen yhteydessä. Se tarkoittaa yhdistyksen toiminnassa uuden vaiheen alkua ja samalla mahdollisuutta uusille ajatuksille ja tekijöille.
Jos tehtävä ja Ladun toiminnan kehittäminen kiinnostavat, kannattaa olla aktiivinen jo hyvissä ajoin. Puheenjohtajuus ei ole vain titteli, vaan mahdollisuus olla rakentamassa sitä, millaisena Heinolan Latu tulevaisuudessa näyttäytyy ja millaisia polkuja yhdessä kuljetaan.
Ehkä tässäkin pätee sama ajatus kuin tämän kolumnin alussa: asioita ei kannata jäädä puhumaan selän takana. Jos jokin kiinnostaa, siitä kannattaa sanoa ääneen ja tulla itse mukaan tekemään.
Nähdään polulla!
Vesa Nykänen
Heinolan Latu, puheenjohtaja
