Olin perheen ja ystävien kanssa Italian Sardiniassa syyskuun lopulla. Matkalukemiseksi tarttui kirja, joka kertoi faraoiden ajasta ajanlaskumme alkamisen aikoihin. Tuon novellin kirjoitti Wilbur Smith ja sen nimi on Faarao. Kirjan sisältö oli sekä raakaa että kaunista kertomusta ajasta, ihmisistä ja ilmiöistä. Silloinkin sodittiin myös raivokkaasti. Aseina sodissa käytettiin jousipyssyjä, miekkoja ja hevosia. Juonittelu oli samanlaista kuin mitä nykyäänkin saa seurata reaaliaikaisesti aamutelkkarista. Ihminen on ollut aina erikoisen kummallisesti käyttäytyvä eikä 2000 vuotta ole kauheasti muuttanut sitä. Tämä on osittain surullista todeta, kun vielä aseet ovat kehittyneet paljon ajan kuluessa. Olin muuten viikon uutispimennossa ja jopa pitkälti somepimennossa. Teki hyvää – todellakin. Tulin matkalla pohtineeksi asuinpaikkaamme Heinolaa ja sitä, mitä meille kuuluu.
Mitä meille kuuluu?
Sotien jälkeinen Heinola on kulkenut pitkän matkan teollisuuden rytmittämästä 1970‑luvusta tämän päivän luontokaupungiksi. Meillä on raikkaat vedet, luontopolut, Vierumäki ja kulttuuri, jotka luovat uudenlaista sisältöä. Rakennemuutos on ollut valtava ja pysyvä olotila. Kun nyt kaupunki katsoo 20 vuotta eteenpäin ja kysyy, mitä sen on nähtävä juuri nyt ollakseen vetovoimainen, niin ainakin Vierumäen alueen kasvu, matkailun lisääntyminen ja etätyön yleistyminen avaavat uusia mahdollisuuksia. Meidän rakkaan kaupunkimme pitää tunnistaa voimavaransa ja rakentaa tulevaisuutensa niiden varaan.
Eurooppa on lähellä – Skandinavia vielä lähempänä
Anteeksi vain, mutta olen skeptinen sen suhteen, että idästä päin tulisi paljon turisteja Suomeen. Ainakaan hetkeen. Mutta Euroopasta matkustetaan Heinolaan samalla vaivattomuudella kuin tänään lähdetään viikonloppureissulle Tallinnaan tai Tukholmaan. Helsinki-Vantaan lentokenttä on vain tunnin ajomatkan päässä, ja kun etelän helteet käyvät tukaliksi, raikkaiden vesien Heinola alkaa näyttää kartalla uudelta turvasatamalta. Heinola ei vedä vertoja Euroopan metropoleille koon suhteen, mutta tulevaisuudessa se voi olla jotain erilaista. Tarjoamme harrastuksia, viileitä kesäpäiviä ja luonnon läheisyyttä, joka tuntuu sydämessä asti. Ajattele, kun lentokone laskeutuu Helsinki‑Vantaalle ja matkailija ajaa tunnissa Heinolan järvimaisemiin, hän löytää paikan, jossa kiire lakkaa ja hengitys syvenee. Hän saattaa löytää itsensä onkimassa ahvenia virrasta. Huikeaa.
Asenne ja suhtautuminen ratkaisevat
Kuten alkuun kirjoitin: Lukeminen ja matkustelu avartaa mieltä. Pitää mennä kauas, että voi nähdä lähelle. Peräänkuulutan lisää sellaista asennetta, mitä on havaittavissa mm. Siltasaaressa ja Hullun Poron toiminnassa. Kesäteatteri, Kippiksen frisbeegolf, Unelmien Heinola ja monet muut tapahtumat ovat meidän valttejamme, koska päivämatkustajat saattavat innostua paikkakunnasta ja näin saamme taas upouusia asukkaita Heinolaan. Meillä on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta moni asia on jo aika mukavasti. Näin oli asiat myös faaraoiden aikanakin, vaikka silloin ruokaa ei silloin lämmitetty mikroissa ja ajettu sähköautoilla harrastuksiin. Maailmassa mikään ei olen niin pysyvää kuin muutos.
Mikko Tukonen
Kirjoittaja on Heinolan kaupunginvaltuutettu
