Tilasin taannoin suuresta kansainvälisestä elektroniikan verkkokaupasta kahvikoneen. Tiedättekö, sellaisen jolla saa muutamalla napin painalluksella vastajauhetuista pavuista valmistetun espresson tai vaikka täyteläisellä maitovaahdolla kruunatun cappuccinon.
Löysin verkkokaupasta hyvän outlet-tarjouksen, jossa asiakaspalautustuotetta kaupattiin hyvin edulliseen hintaan. Tuotteen kerrottiin olevan uudenveroinen. Pienen harkinnan jälkeen klikkasin kahvikoneen verkkokaupan ostoskoriin. Pian pääsisin nauttimaan vastajauhetun kahvin tuoksusta ja mausta, aivan kuten hienossa kahvilassa konsanaan.
Vajaata viikkoa myöhemmin sain odottamani puhelun Postilta: Sinulle on saapumassa lähetys. Polkaisin kesken lounastunnin niska limassa kotiin, ajatuksissa jo seuraavana aamuna kotona leijaileva vastajauhetun kahvin tuoksu. Kuinka väärässä olinkaan.
Samana iltana kahvikonetta paketista purkaessa huomasin jotakin oleellista puuttuvan: Maitosäiliöstä ei ollut havaintoakaan. Ei muuta kuin verkkokaupan chattiin purkamaan tuntoja. Yllätyksekseni chatissa ei osattu auttaa muuten kuin jättämällä soittopyyntö koneen toimittaneeseen myymälään. Vaikka olin tilannut koneen verkkokaupasta, oli se kuitenkin saman yrityksen myymälästä toimitettu, joten reklamaatiot tapahtuivat myymälän kautta. Selvä.
Jo seuraavana päivänä sain soiton: ’Sori, täällä onkin jäänyt näitä osia jostain syystä pakkaamatta, sopiiko jos laitetaan postissa tulemaan’. Huoh. Lohdutin itseäni sillä, ettei osien tulemisessa kovin montaa päivää voisi kestää. Miten väärässä olinkaan. Meni 1,5 viikkoa, eikä puuttuvia osia näkynyt. Jälleen chattiin. Tilannetta pahoiteltiin ja luvattiin jättää soittopyyntö myymälään. Meni päivä, ei mitään. Meni toinen, ei mitään. Noin viikon kuluttua otin uudelleen yhteyttä ja kerroin, ettei myymälästä ole palattu asiaan. Asiakaspalvelija oli jälleen erittäin pahoillaan.
Tämänkään jälkeen soittopyyntööni ei kuitenkaan vastattu mitään, joten neljättä kertaa chattiin yhteydessä ollessani kerroin haluavani purkaa kaupan. Käyttökelvoton kahvikone oli seisonut keittiössäni tuossa vaiheessa lähes kuukauden päivät. Tällä kertaa asiakaspalvelija kertoi laittavansa kiireellisen soittopyynnön myymälään. Nyt myymälästä palattiin asiaani pikaisesti ja maitosäiliö saapui vihdoin ja viimein koneen ohjevihkosten kera.
Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. Konetta asentaessani huomasin, että siitä puuttui kuumavesisuutin. Viides kerta chatin kanssa alkoi tuntua jo niin naurettavalta, että meinasin jo lähteä hoitamaan asiaa kyseessä olevaan myymälään pk-seudulle. Tällä kertaa soittopyyntööni palattiinkin jo seuraavana päivänä, mutta: Heillä ei ollut kyseistä osaa, mutta he selvittäisivät tilanteen vielä maahantuojalta. Paria tuntia myöhemmin selviää, että kyseistä osaa ei ole mahdollista saada. Voisin siis käydä lähimmässä myymälässä hakemassa kokonaan uuden kahvikoneen tilalle. Entä tämä vanha kone, mitä minä sille teen? ’Voit pitää sen tai viedä vaikka kierrätykseen’. Okei. Parin minuutin kuluttua myymälästä soitetaan, että en voikaan pitää vanhaa konetta, vaan se pitäisi palauttaa lähimpään myymälään. Eli minun pitäisi omalla kustannuksellani lähteä palauttamaan verkkokaupasta tilaamani tuote toisella paikkakunnalla sijaitsevaan myymälään. ’Kyllä, näin on’, kuuluu vastaus. Selvä.
Loppujen lopuksi toimitin kahvikoneen yrityksen lähimpään myymälään. Koneen vaihtamisen sijaan otin rahat takaisin, sillä en tuntenut minkäänlaista intoa joutua uudelleen samanlaiseen rumbaan kyseisen yrityksen kanssa.
Mitä tästä opin? Kannattaa suosia paikallista yritystä, jonka kanssa mahdolliset ongelmatilanteet voi hoitaa suoraan ilman välikäsiä. Kyseessä ollut yritys muuten mainosti kirjoitushetkellä kahvikoneita todella houkuttelevilla tarjouksilla. Jätin tilaamatta.
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja.
