Ida Liukkonen aloitti vastikään kahvilatyöntekijän verkko-opinnot.
Vauvana aivoinfarktin saanut Väinö on syntymästään saakka kärsinyt erilaisista neurologisista haasteista, mukaan lukien autismista ja tic-oireista.
Arjen pyörittäminen on vaatinut nuorelta kahden lapsen, 6-vuotiaan Väinön ja 3,5-vuotiaan Siirin, äidiltä sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Aivan yksin Ida Liukkosen ei ole tarvinnut selviytyä, sillä lasten isä ja Liukkosen aviomies on ollut mukana lasten kasvattamisessa. Vaikka avioliitto on juuri tullut päätökseensä, ovat molemmat vanhemmat edelleen hyvissä väleissä ja lasten kasvattaminen jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä.
Ida Liukkonen seuraa ilolla lastensa kasvua, ja erityisesti Väinön taitojen kehittyminen on huomattu perheessä.
-Vuosi sitten Väinö ei osannut ystävystyä. Hän ei huomioinut ympärillään olevia lapsia, ja aikuisten piti leikkiä hänen kanssaan. Nyt Väinö lähestyy itse muita lapsia ja lörpöttelee vaikka kenen kanssa, Liukkonen hymyilee.
Autistisena Väinö ei äidin mukaan väännä vitsejä eikä ymmärrä sanontoja.
-Tämä on ollut itsellenikin todellinen oppimispolku, se että tullaan ymmärretyksi puolin ja toisin.
Väinöllä ja äidillään on jopa oma ’salakielensä’.
-Väinö oppi viittomakieltä kummitädiltään. Sitten hän lähti itse etsimään netistä lisää tietoa ja opetteli kirjaimet itsenäisesti. Itse olen aina ollut kiinnostunut viittomakielestä, joten nyt voimme kommunikoida Väinön kanssa tälläkin tavalla.
Vaikka autismi tuo mukanaan omat haasteensa, on professori, kuten Väinö itseään kutsuu, ikäisekseen hyvin kehittynyt.
-Väinö lukee ja kirjoittaa sujuvasti. Whatsappilla hän lähettelee viestejä, jotka voisivat aivan hyvin olla aikuisen kirjoittamia, Liukkonen naurahtaa.
Uutta oppimassa
Pienten lasten äidin arki on ajoittain hyvinkin hektistä. Tästä huolimatta Liukkonen aloitti vastikään kahvilatyöntekijän opinnot. Työharjoittelussa ja verkossa toteutettavat opinnot sopivat Liukkosen mukaan hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.
-Tässä vaiheessa päivätyö on ainoa mahdollisuus, Liukkonen toteaa.
-Samalla on ihana oppia uutta, hän tähdentää.
Aiemmin Liukkonen on opiskellut media-assistentin ja hoiva-avustajan tutkinnot. Hoiva-avustajan töitä hän tekisi mielellään.
-On ihanaan hoitaa mummoja ja pappoja, toki lapsiakin, hän sanoo.
-Tässä arjen pyörityksessä vuorotyö ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Lapset pitäisi vaihtaa toiseen päiväkotiin, hän toteaa.
Esikoulusta yläasteelle kiusaamisesta kärsinyt Ida Liukkonen haastaa Heinolan kaupungin vuosien takaisen sloganin, Heinolassa on hyvä kasvaa isoksi.
-Voin suoraan sanoa, ettei tuo toiminut kohdallani. Kannoin kiusaamisen arpia mukanani 20 vuotta.
Helpotusta tilanteeseen Liukkonen sai terapiasta ja taannoisesta luokkakokouksesta.
-Ennen luokkakokousta olin varma, etten pysty kohtaamaan näitä ihmisiä. Terapian avulla sain ajatukset kuitenkin käännettyä. Luokkakokoukseen osallistuminen oli hyvä juttu, ja sain itsetuntoani kohotettua.
Asenteissa parantamisen varaa
Pienen paikkakunnan asenteet ja ihmisten tietämättömyys saavat Liukkosen ahdistuneeksi, mutta myös surulliseksi. Perhe kohtaa toisinaan oudoksuvia ja paheksuvia katseita kauppareissuilla.
-Väinön autismi saattaa aiheuttaa levottomuutta ja hyppimistä kaupassa. Ihmisten tuijottavista katseista on aistittavissa heidän ajattelevan, että ettekö osaa kasvattaa lastanne?
-Toivoisin ihmisiltä enemmän ymmärrystä erilaisuuteen. Erityisyys ei ole mörkö, se on ennemminkin rikkaus.
Vaikka asenteissa on parantamisen varaa, kiittelee Liukkonen Heinolan kaupungilta saatua tukea.
-Lapsiperheiden palveluiden kannalta hommat toimivat. Kaikki on lähellä, mitä nyt Väinön asioissa joudutaan paljon asioimaan Lahdessa Päijät-Hämeen keskussairaalassa.
Kaupunkina Heinola soveltuu Liukkosen mukaan hyvin lapsiperheille. Erityisesti Väinön kohdalla pieni kaupunki on hyvä ympäristö.
-Täällä ei ole liikaa valon- ja melunlähteitä, ylimääräisiä ärsykkeitä, jotka voivat kuormittaa Väinöä.
Erityiskiitoksen hän haluaa välittää Kailaan päiväkodille ja Väinön hoitajille.
-Väinö on otettu siellä todella hyvin vastaan. Väinö rakastaa päiväkotia!
Yhteen asiaan Liukkonen toivoisi kuitenkin muutosta.
-Harrastusryhmiä erityislapsille, ehdottomasti. Niitä ei nyt kerta kaikkiaan ole, vaikka Heinolassakin erityislapsia on.
Ajoittain raskaankin arjen keskellä lähellä oleva perhe toimii hyvänä tukiverkkona Liukkoselle. Myös tukiperhe on apuna.
-Väinö ja Siiri ovat yhden viikonlopun kuukaudesta tukiperheessä Lahdessa. Perhetyötäkin meillä oli, mutta arki on nyt hitusen helpompaa, joten tarvetta ei tällä hetkellä ole.
Pienet asiat arjessa saavat Liukkosen iloiseksi.
-Rentoudun kuuntelemalla musiikkia ja katsomalla telkkariohjelmia, etenkin Salkkareita, Liukkonen naurahtaa.
Varsinaisia harrastuksia Liukkosella ei ole sillä sitä omaa harrastusta ei vain ole löytynyt.
-Olen aina ollut kotihiiri, enkä ahdistu siitä. Tykkään olla kotona.
KUKA
Ida Liukkonen
Ikä ja kotipaikka: 33, Heinola.
Ammatti: Hoiva-avustaja.
Koulutus: Media-assistentti, hoiva-avustaja.
Perhe: Lapset Väinö ja Siiri.
Motto: Anna unelmiesi olla aina suurempia kuin pelkojesi.
Teksti ja kuvat: Jussi Varjo HU
