Kesä on kääntymässä syksyyn. Heinolassa on jyrätty, uisteltu lohet pois virrasta, saunottu, laulettu karaokea ja nautittu helteistä. Mitä seuraavaksi? Vaipuuko Heinola samanlaiseen talvihorrokseen kuin lähes kaikki muutkin paikkakunnat Suomessa? Ehkä talvikaudelle voisi löytyä jokin tempaus tai tapahtuma, jota maamme idearikkaat matkailuyrittäjät eivät vielä olisi keksineet. Vaikkapa huopatossunheittokilpailu, avantovesipalloturnaus tai rautatiesillalta tammikuiseen Kymeen hyppäävä Iiro Seppänen.
Tempaukset ja tapahtumat ovat tietysti (ainakin valtaosaltaan) hauskoja ja kuuluvat ennen kaikkea maamme kesään. Niiden varaan ei kuitenkaan mikään paikkakunta voi vetovoimaisuuttaan perustaa. Me Sillanpäät olemme kesän kuumuudessa miettineet Heinolalle strategiaa, jolla kaupunkimme voisi tulevaisuudessa nousta uuteen kukoistukseen. Ideoinnissa meitä auttoi mm. erään pankin Kultaraha -nimisen asiakaslehden artikkeli. Seuraavassa mietintöjen tulos.
TEHDÄÄN HEINOLASTA SUOMEN FLORIDA. Ihan totta! Usein murehditaan sitä, että kaupunkimme asukaskunta ikääntyy ja eläkeläisten osuus kasvaa. Entäs sitten? Muutetaan tämä kehitys Heinolan voitoksi. Tämän päivän eläkeläiset ovat pirteitä, hyväkuntoisia ja maksukykyisiä. Kehitetään Heinolasta sellainen kaupunki, johon kaikki haluavat muuttaa eläkepäiviksi asumaan.
Valtaosa tähän tarvittavista asioista on meillä jo valmiina. Heinola on eteläisen Suomen viihtyisimpiä pikkukaupunkeja. Meillä on mahdollisuus rakentaa koti puhtaan, levästä vapaan vesistön äärelle. Sen mahdollistaa esimerkiksi Heinolan asuntomessualue. Ja karttaa katsomalla jokainen voi nähdä, että Heinolassa on monia muitakin alueita, joihin voi kaavoittaa rantarakentamista. Näin mahdollisimman moni pääsee toteuttamaan haaveensa omasta kodista rannalla keskellä kaupunkia. Ja jollei ihan rannalla, niin vesistön lähellä kauniissa maisemassa kuitenkin.
Lisääntyvä eläkeläisten joukko haluaa ja tarvitsee erilaisia liikunta-, terveys- ja virkistyspalveluja. Mikäpä laitos niitä paremmin ja asiantuntevammin voisi tarjota kuin Suomen Urheiluopisto Vierumäellä. Eikä pelkästään opiston alueella, vaan voisimme tarjota eläkeläisille – ja toki nuoremmillekin – ohjattuja liikuntatapahtumia kaupungissa ja ostaa niiden tapahtumien ohjauspalvelut Vierumäeltä.
Emme saa unohtaa kaupunkimme markkinoinnissa myöskään Reumasairaalaa, joka on maamme paras tuki- ja liikuntaelinten vammojen ja kulumien korjaamiseen erikoistunut laitos. Sen palveluja varttuneempi väki varmasti arvostaa, kunhan palveluista vain heille riittävästi kerrotaan.
Vierumäen ja Reumasairaalan tarjonnan lisäksi vireiden eläkeläisten palvelemiseen tarvitaan uusia yrityksiä, joiden tarjoamat työpaikat tuovat puolestaan Heinolaan lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Ennen kuin huomataankaan, kaupunkimme miinusmerkkinen väestökehitys on kääntynyt väestönkasvuksi, ja alamme lähestyä tavoitteeksi asettamaamme 30.000 asukkaan rajaa. Kun raja on saavutettu, pannaan kaupungin portit kiinni ja uusia asukkaita otetaan vain jonotusnumerojärjestyksessä.
Todettakoon vielä, että kulttuuripalvelujen tarjonta on kaupungissamme hyvässä mallissa, ja sääkin on meille eläkeläisille sopivampi kuin Amerikan Floridan kostean paahtava helle. Jos tänne vielä saadaan korkeatasoinen terveyskylpylä, niin johan on ihme, jos ei virta ala tuoda Heinolaan.
Summa summarum: meillä on kaikki palikat valmiina pöydällä. Kuka kokoaisi palapelin valmiiksi? Olisiko se kaupunkiimme valittava uusi elinkeinojohtaja joukkoineen? Toivottavasti. Me kaikki voimme kuitenkin olla avuksi ainakin siten, että tuomme aktiivisesti ideoita ja toiveita virkamiesten ja poliitikkojen tietoon.
Sillanpäät
Sillanpäät-nimimerkin takana ovat eläkeläiset Juha Untamo ja Jouko Pihlanen. Kirjoitus on julkaistu alun perin Itä-Häme-lehdessä elokuussa 2002.
