Prinsessoja ja astronautteja, piti meistä tulla… Suomen menestyneimpiin artisteihin lukeutuva laulaja-lauluntekijä Sanni laulaa muutaman vuoden takaisessa läpimurtokappaleessaan siitä, miten unelmat eivät aina toteudu niin kuin niiden odottaisi toteutuvan. Silti jo lapsille päiväkodissa toitotetaan, että unelmien eteen on tehtävä töitä. Näinhän se on, mutta realiteetit on kuitenkin hyvä tiedostaa. Kaikista ei voi tulla prinsessoja tai astronautteja. Mutta unelmoida saa. Ja niin pitääkin.

Kuten tämänkin lehden Kuukauden vieras -jutusta voi lukea, omia unelmiaan kannattaa kuunnella. Vaikka näiden unelmien tavoittelu saattaisi tarkoittaa epäsäännöllisiä tuloja ja epävarmuutta tulevaisuudesta, on se varmasti parempi kuin tehdä epämieluista työtä kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, lähes 11 kuukautta vuodesta. Sama rutiini toistuu vuodesta toiseen. Toisille tämä oravanpyörä tosin mahdollistaa niiden unelmien toteuttamisen. Joillekin se on perheen perustaminen ja toisille taas matkustelu kaukaisissa ja eksoottisissa kohteissa. Yhtä kaikki, jokaisen unelmat ovat arvokkaita ja jokaiselle pitäisi suoda mahdollisuus toteuttaa niitä. Joidenkin unelmat saattavat kuulostaa epärealistisilta, mutta jos toinen haluaa niitä tavoitella, ei niitä saa ampua alas. Ennemmin kannattaa kannustaa, sillä mahdottomienkin unelmien tavoittelun lomassa voi löytyä odottamattomia oivalluksia ja löydöksiä omasta elämästään ja itsestään. Parhaimmillaan sitä voi löytää uusia, helpommin tavoiteltavissa olevia unelmia.

Korona-aika on saanut monet miettimään unelmiaan ja sitä, mitä elämältään oikeasti haluaa. Ihmiset ovat hankkineet tilavampia koteja kauempana kasvukeskuksista, alkaneet tehdä etätöitä ja viettäneet enemmän aikaa läheistensä kanssa. Jollekin korona-aika on voinut toimia herätyksenä alan vaihdolle; haluanko oikeasti tehdä sitä mitä nyt teen, vai olisiko jo aika tehdä jotain muuta? Osittain alan vaihdos on voinut tulla pakon sanelemana. Tuhannet majoitus- ja ravintola-alan työntekijät ovat olleet lomautettuina viimeisen 1,5 vuoden aikana. Osa on löytänyt töitä muualta, eikä välttämättä enää palaa alalle. Juuri nyt ravintola-alalla vallitseekin suuri työvoimapula. Television kokkausohjelmien takavuosina luoma hohdokkuus alaa kohtaan on kadonnut. Nuoret millenniaalit eivät enää unelmoi epäsäännöllisistä työajoista kuumien patojen äärellä, vaan vapaudesta tehdä juuri sitä mikä itsestä tuntuu mieluisalta.

Toiset ovat niinkin onnellisessa asemassa, että voivat toteuttaa unelmiaan töitä tehden. Muiden on vain tyydyttävä paiskimaan töitä, vaikka välillä hammasta purren. Mutta senkin jaksaa, kun vain muistaa unelmoida.

Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja

Kategoria: Kolumnit

0 Kommentit

Vastaa