Oikeasti otsikko on lainaus meidän salibandyjoukkueemme sloganista, mutta nyt ei puhuta salibandysta vaan jostain muusta…
Vapaaehtoistyöstä.
Yhteisen hyvän eteen tehtyä työtä vai miten sen parhaiten sanottaisi. Vapaaehtoiseksi ajaudutaan usein omien kiinnostuksen kohteiden ja osaamisen pohjalta. Kun saa vielä näiden lisäksi toimia hyvässä porukassa, niin vastataan myös kysymykseen, miksi. Oli se sitten retkeilyä, melomista porukalla tai toisille ja itselle elämysten järjestämistä.
Olen ollut mukana monessa eri yhdistyksessä ja seurassa, vapaaehtoistyötä on tullut tehtyä ennen kuin sitä edes osasi ajatella vapaaehtoistyönä. Yhteisen hyvän eteen tekemistä, omalla panoksella ja osaamisella. Nostan esille paikan Heinolan ladun hallituksessa. Panokseni on ollut melontapuolella, mutta myös muussa yhdistyksen toiminnassa on tullut oltua mukana. Heinolan ladulla on mahtavaa talkoo- ja vapaaehtoisten porukkaa toteuttamassa tapahtumia. Hattu lähtee päästä kunnioituksesta, kuinka vain muutamalla puhelinsoitolla saa joukon vapaaehtoisia raivailemaan ulkoilureittiä tai kuljettamaan ja nostamaan laskiaisriehan napakelkkaa paikoilleen. Se työ, mitä ei näy tapahtumaan osallistujille, se työ mihin ei tulla palkan perässä. Se työ mihin tullaan seuran, yhteisen hyvän ja tärkeäksi koetun asian puolesta. Työ, mikä tehdään taatusti paremmin porukalla kuin yksin.
Heinolassa on paljon virkeää seura- ja yhdistystoimintaa. On yhteisiä tapahtumia yli yhdistysten rajojen. Tämän kokoisessa kaupungissa on tärkeää ymmärtää, että parvena pärjää paremmin. Kun on useampia tekijöitä, löytyy eri alojen ammattilaisia, osaajia ja kontakteja, joiden kanssa toteutetaan laadukasta toimintaa. Ja jos pysähtyy hetkeksi ja pohtii omia vahvuuksia ja osaamista, niin huomaa, että täällä on myös monta väylää päästä toteuttamaan niitä. Yhdistysten tapahtumat pyörivät vapaaehtoisten voimin.
Vapaaehtoistyön tekeminen on muuttamassa omalla kohdallani muotoaan. Vaikka paikka Heinolan Ladun hallituksessa on siirtymässä seuraavalle innokkaalle, niin virkistynyttä Ladun melontatoimintaa on tarkoitus edistää jatkossakin. Melonnan lisäksi askeleet johtavat hyvin erilaisen vapaaehtoistyön pariin.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) kautta hälytetään viranomaisavuksi ihmisten etsintään koulutettuja pelastuskoiria. Kotonani asuu tätä nykyä kaksi nelijalkaista karvatassua. Toisella on jo hyvä vainu siitä mitä tarkoittaa, kun lähdetään treeneihin etsimään ”missukkoja”. Nämä koiran kesken ”missukot” ovat oikeasti ihan kartalla olevia ihmisiä, mutta vuorollaan piiloutuneet metsään tai ojan pohjalle, jotta koirat oppivat etsimään kadonneita ja ohjaajat oppivat lukemaan koiraansa, milloin ollaan ”hajulla”. Tässä hommassa meillä työnsarkaa todella riittää, mutta onneksi tätäkään ei tehdä yksin, vaan treeniporukassa treenataan vuorollaan kaikkia koirakoita, autetaan toinen toisiamme pääsemään tavoitteita kohti.
Askeleen ja tassun mitan verran kerrallaan siis kohti tavoitteita ja toivottavasti jonain päivänä voidaan seistä jalat ja tassut ojossa vapaaehtoisten rivistöissä ja tarjota apua, kun sitä tarvitaan.
Kaisa Kauppi-Orpana
Artikkelikuva: Kaisa Kauppi-Orpana
