Tätä kirjoittaessa presidentinvaaleissa käytiin toista kierrosta Kokoomuksen Alexander Stubbin ja valitsijayhdistyksen Pekka Haaviston kesken. Alun perin ennakkosuosikkina kisaan lähteneen, jo kahteen kertaan aiemmin ehdolla olleen Haaviston etumatka suli Stubbin lähdettyä mukaan kisaan. Äärimmäisen tiukan vaalitaiston lopputulosta oli kuitenkin mahdoton ennustaa etukäteen.
Presidentin valtaoikeuksista käydään aika ajoin keskustelua. Toisten mielestä oikeuksia pitäisi karsia, toisten mielestä säilyttää, ehkä jopa lisätäkin. Tosi asiassa jo nyt Suomessa tasavallan presidentillä on hyvin rajatut valtaoikeudet. Presidentin asemaa voidaankin pitää edustuksellisena. Presidentti edustaa Suomea maailmalla valtiovierailuillaan sekä erilaisissa yhteistyöfoorumeissa ja järjestöissä, kuten esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien kokouksissa.
Kotimaassa tasavallan presidentti pysyttelee päivänpolitiikan ulkopuolella. Näin tuleekin olla, sillä kuten moni ehdokaskin vaalikamppailun aikana totesi, presidentin tehtävä on pyrkiä yhdistämään kansaa. Näinä vastakkainasettelun aikoina tämä tehtävä on tärkeämpi kuin aikoihin.
Kun tiukka vaalikamppailu on nyt takanapäin ja vaalitulos on selvillä, kansakunnan katseet kääntyvät kohti tulevaa. Kuusi seuraavaa vuotta tuo tullessaan edustuksen, joka kantaa Suomen nimeä maailmalla ja toivon mukaan yhdistää suomalaiset yhteistyökykyiseksi ja vakaaksi kansakunnaksi. Vain siten Suomi voidaan nähdä maailmalla yhtenäisenä ja järkkymättömänä kansakuntana, jota ulkoiset voimat eivät voi horjuttaa.
