Rantapuistosta kaadetuissa lehmuksissa oli lattakäävän aiheuttamaa lahoa. Kuva: Marko Latvanen
Heinolan Rantapuistossa on viime päivinä kaadettu useita suuria lehmuksia, mikä on herättänyt kaupunkilaisissa keskustelua ja kysymyksiä puiden kaatamisen syistä. Syynä toimenpiteisiin on puiden kunnon heikkeneminen ja siitä johtuva turvallisuusriski.
Kaupunginpuutarhuri Eve Vanne kertoo, että viime loppukesänä puistossa kaatui lehmus, mikä johti vaaratilanteeseen. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin. Tämän seurauksena kaupunki teetti puiden kunnosta mikroporaustutkimuksia, joissa selvisi, että kuudessa lehmuksessa on lattakäävän aiheuttamaa lahoa. Esimerkiksi kaatuneen lehmuksen tyvi ja juuristo olivat täysin lahoja, vaikka puu vaikutti ulkoisesti normaalikuntoiselta.
Arboristin arvion perusteella kuudesta tutkituista lehmuksista päätettiin kaataa neljä. Yksi metsälehmus jätettiin vielä seurantaan ja kaikkein huonokuntoisin lehmus jätettiin pystyyn linnustollisista syistä, koska siinä pesii naakka.
Kaadetut puut ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta, ja osa samanikäisistä puista on uusittu jo vuosia sitten. Nyt poistettujen puiden tilalle tullaan istuttamaan uusia puita.
-Lajivalinnassa suositaan monipuolisuutta ja ilmastonkestäviä lajeja, jotta tulevat sukupolvet voivat nauttia terveestä ja elinvoimaisesta puistoympäristöstä. Uudistus tehdään ekologisesti ja maisemallisesti harkiten – osa kaupungin laajempaa ilmastoon sopeutuvaa viherrakenteen hallintaa, Eve Vanne kertoo.
Tarkkaa harkintaa
Heinolassa puiden kaataminen perustuu kaupunginpuutarhurin mukaan aina tarkkaan harkintaan ja asiantuntija-arvioihin. Hän painottaa, ettei puita poisteta turhaan, vaan puun poiston syynä on aina turvallisuusriski.
– Kaikki puut pyritään mahdollisuuksien mukaan säilyttämään, mutta jos edes hoitoleikkaus tai latvuston keventäminen ei auta niin sitten puu on poistettava. Ihmisten turvallisuus on prioriteetti numero yksi.
Vanne ja kaupunkiympäristöjohtaja Keijo Houhala korostavat, että turvallisuuden rinnalla tarkastellaan luonnon monimuotoisuutta, erityisesti uhanalaisia tai pesiviä lajeja, sekä puun maisemallista ja kaupunkikuvallista merkitystä.
– Tämä periaate on linjassa tulevan metsäohjelman käyttöluokkamallin kanssa, jossa esimerkiksi lähimetsissä ja arvometsissä käytetään hoito- ja säilytysperiaatteita, jotka painottavat ekologisia ja kulttuurisia arvoja, Houhala painottaa.
Vuosittain Heinolan keskusta-alueella kaadetaan yleensä alle kymmenen puuta, mutta kaupungin laitamilla määrä voi olla hieman suurempi. Syitä puiden kaatoon voivat olla esimerkiksi talvivauriot, rakenteelliset viat, liikenteen aiheuttamat vauriot tai suunnitellut puistojen uudistukset.
-Kaikki poistot dokumentoidaan ja korvataan mahdollisuuksien mukaan uusilla istutuksilla. Tämä on osa pitkäjänteistä viherverkon hoitoa, jossa huomioidaan myös hiilinielujen säilyttäminen ja kaupungin ilmastotavoitteet, Houhala ja Vanne kertovat.
Vanne muistuttaa, että myös asukkailla on mahdollisuus ilmoittaa tonttiensa lähistöllä olevista vaarallisiksi koetuista puista.
-Käymme paikan päällä katsomassa tilanteen ja tekemässä arvion. Puun poistaa kaupunki tai asukas itse, jos haluaa ja on siihen ammattitaitoa.
-Myös tässä yhteydessä arvioidaan mahdollinen luontoarvo, kuten pesintä tai lahopuun hyöty eliölajistolle, ennen päätöksiä, Houhala lisää.
Tulevaisuudessa Heinolan puistoalueiden puustoa seurataan edelleen tarkasti vuosittain tehtävillä tutkimuksilla ja päivitettävillä hoitosuunnitelmilla.
Houhala kertoo, että parhaillaan kaupunki päivittää puistopuiden hoito- ja uudistussuunnitelmaa, joka kattaa mm. toimenpideaikataulut, seurantaan otettavat yksilöt ja uudet istutustarpeet. Työssä hyödynnetään valmistelussa olevaa metsäohjelmaa, jossa metsät jaetaan käyttöluokkiin, kuten lähimetsät, arvometsät, ulkoilu- ja virkistysmetsät ja suojametsät. Tämän jaottelun avulla voidaan ohjata eri alueiden hoitoa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.
-Tavoitteena on ylläpitää elinvoimainen ja turvallinen viherverkko, joka tukee luonnon monimuotoisuutta, torjuu kuumuutta, sitoo hiiltä ja parantaa asuinympäristöjen laatua pitkällä aikavälillä.
Teksti: Jussi Varjo HU
Artikkelikuva: Eve Vanne
