Ravisuitset. Kuva: Leena Sihvo

Miltä kuulostaisi mannekiinihommat eläkkeellä? Näin onnellisesti on käynyt Nipa-orille, joka esittelee Tmi Korkeen Valjaan työvaljaita. Perinteiset suomalaiset työvaljaat, setolkat, länget, aisat, suitset, äkeet ja niiden lisäksi reet, kärryt ja muut ajopelit kuuluvat Leena Sihvon työnkuvaan.
– Nahkaosat tehdään uusiksi, ruoste poistetaan rautakaarista ja puuosat korjataan. Käyttökuntoiset työvaljaat pelastetaan siis alkuperäiseen käyttöön. Työvaljastusopastuksia ja länkien sovituksia teen myös, kertoo Sihvo nykyisestä työstään. Apuna hänellä on hevosen lisäksi kolme vuohta ja kissoja. Oma ori Nipa on entinen ravuri, sopiva työ- ja harrastehevonen, joka on ravihommista eläkkeellä.

Ravimaailma on oma maailmansa

– Kun omat työt valtion virassa loppuivat kuin seinään koronan myötä, ajattelin, että nyt tai ei koskaan! Vuoden virkavapaus on mahdollistanut oman yrityksen pyörittämisen. Harjun oppimiskeskuksen kautta ryhdyin valjastöihin ja hommia on toistaiseksi riittänyt.
Tällä hetkellä hän opiskelee Kaustisella monimuoto-opiskeluna Valjastaiturin jatko-opintoja.
– Kotona saa tehdä töitä, se on ihan parasta. Ei tarvitse lähteä pimeässä ajelemaan työpaikalle. Isossa, parin hehtaarin pihapiirissä ja muutamalla metsähehtaarilla on paljon muitakin töitä ja aika kuluu erittäin hyvin. Pellot ovat ulosvuokrattu, joten itse en toimi viljelijänä, kertoo Sihvo.
Maatilalle mahtuu myös neljä ukrainalaista kissoineen. He ovat sopeutuneet hyvin ja saaneet työpaikatkin.

Vakioasiakkaina ovat ravitallit, joista Leena Sihvo hakee parin viikon välein korjattavat työt ja palauttaa ehjinä. Ne saattavat olla pieniäkin korjauksia kuten, että solki puuttuu tai remmi on irti, mutta muuten täysin käyttökelpoisia. Valjassepän tutkintonimikettä Sihvolla ei ole ja satulasepän hommiin hän ei toistaiseksi ryhdy.
– Rauta- ja puuosat ja varsinkin nahkaosat kuluvat eikä joitakin työvaljaiden osia enää kukaan valmista.  Valjastuksen ja työajon opastajia vielä onneksi löytyy ja laitteistoa myös vaikka vanhoista ladoista, mutta täytyy harkita, onko kaikkia järkeä korjata. Ja mielellään työkäyttöön. Jos reki menee koristeeksi pihaan, hinta on kaksinkertainen, Sihvo naureskelee.

Suomenhevonen ja Työhevosharrastajat

Työhevosharrastajat on koko Suomen alueella toimiva Suomenratsut ry:n aluekerho, jonka tavoitteena on työhevosperinteen säilyttäminen ja tiedon välittäminen eteenpäin. Kerho haluaa kannustaa uusia harrastajia työhevostoimintaan mukaan ja näin lisätä hevosten monipuolista käyttöä. Tarkoituksen toteuttamiseksi kerho järjestää tapahtumia ja koulutustilaisuuksia. Leena Sihvo on ollut 12 vuotta Työhevosharrastajien johtokunnassa. Suomenhevosta hän kehuu innokkaasti.
– Se on yksi monipuolisimmista roduista, joka on jo alun perin jalostettu monipuoliseksi käyttöhevoseksi. Hevonen on suorituskykyinen, helposti käsiteltävä, hyväliikkeinen, kestävä ja terve ja käy pellolta kirkkoon, kuten on aiemmin pitänytkin, koska tavallisissa maataloissa on ollut usein vain yksi hevonen.
Lumisina talvina, kuten tänäkin vuonna, on rekiajelun suosio noussut.
– Oikeilla valjailla reen vetäminen on hevoselle hyvää jumppaa, peruskuntotreeniä, josta hevonen tykkää! Hangessa kahlaaminen on jaloille ystävällistä voimaharjoittelua.

Suomenhevosen oma päivä

Suomen kansallishevonen sai oman päivänsä vuonna 2007 rodun kantakirjan täyttäessä 100 vuotta, mistä lähtien suomen hevoskasvatuksen ja raviurheilun keskusjärjestö Suomen Hippos on suositellut liputtamista syyskuun 6. päivä. Suomenhevonen puhtaana rotuna täyttää tänä vuonna 115 vuotta.

Teksti: Jetta Kuitunen
Kuvat: Leena Sihvo

Jaa tämä:
Kategoria: Paikallisuutiset