Tom of Finland
Hämeenlinnan Teatteri
Ensi-ilta 3.9.2026
Käsikirjoitus, ohjaus, laulujen sanat: Tuomas Parkkinen
Sävellys: Jussi Vahvaselkä & Jori Roosberg
Kapellimestari: Aleksi Laukkonen
Koreografia: Jukka Haapalainen
Pääosissa: Olli Rahkonen, Antti Lang, Natalil Lintala, Severi Saarinen, Lauri Ketonen, Henna-Maija Alitalo, Rasmus Koskinen, Katariina Kuisma-Syrjä, Mikko Matikka, Marko Maunuksela Laura Alajääski, Risto Kaskilahti, Raili Raitala, Mikko Vihma.
Hämeenlinnan Teatterin Tom of Finland on rohkea, näyttävä ja poikkeuksellisen komeasti toteutettu suurmusikaali. Touko Laaksosen elämäntarinan rinnalla se kertoo ajasta, jolloin oikeus olla oma itsensä ei ollut itsestäänselvyys. Ja tietysti siitä, miten kuvilla voi joskus muuttaa maailmaa.
Hämeenlinnan Verkatehtaan Vanaja-sali ei ole perinteinen teatterinäyttämö, mutta Tom of Finland -musikaalia katsoessa sitä ei tule ajatelleeksi. Lavalle on rakennettu visuaalisesti vaikuttava maailma, joka kestää vertailun Helsingin ja Tampereen suurten musikaalituotantojen kanssa.
Ja hyvä niin. Touko Laaksosen tarina vaatii ympärilleen kokoa, väriä ja uskallusta.
Tuomas Parkkisen kirjoittama ja ohjaama musikaali seuraa Touko Laaksosen tietä kaarinalaisen opettajaperheen pojasta kansainvälisesti tunnetuksi Tom of Finlandiksi. Samalla kuljetaan läpi vuosikymmenten, joiden aikana suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja seksuaaliseen vapauteen muuttui Suomessa ja muualla maailmassa perusteellisesti.
Esityksen rohkeudelle on nostettava hattua. Tom of Finlandin kuvat ovat vuosikymmenten aikana herättäneet ihastuksen lisäksi arvostelua ja keskustelua. Hämeenlinnassa aihetta ei ole lähdetty siloittelemaan eikä sensuroimaan. Se olisi ollutkin omituista. Jos Touko Laaksosen taiteesta poistettaisiin seksuaalisuus, jäljelle jäisi kovin vähän Tom of Finlandia.
Musikaali näyttää kuvat ja niiden maailman avoimesti, mutta ei jää niiden vangiksi. Eroottisuuden alta kasvaa kertomus vapaudesta, rakkaudesta, yksinäisyydestä ja tarpeesta tulla nähdyksi sellaisena kuin on. Samalla esitys muistuttaa asiasta, joka nykyisestä näkökulmasta on helppo unohtaa. Maailmankuulu Tom of Finland ei ollut suuren osan elämästään Suomessa arvostettu kuvataiteilija. Laaksosen töiden merkitys ymmärrettiin aivan muualla aikaisemmin kuin hänen kotimaassaan.
Musikaalissa kansainvälisen menestyksen ja suomalaisen pidättyväisyyden välinen ristiriita nousee hyvin esille. Jälkikäteen on helppo nimetä Laaksonen yhdeksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista taiteilijoista.
Rahkonen kantaa suuren roolin
Näyttelijäntyö on kautta linjan vahvaa. Erityisesti Touko Laaksosena nähtävä Olli Rahkonen tekee erittäin onnistuneen pääroolin. Hän ei rakenna Laaksosesta suurmiestä jalustalle, vaan ihmisen, jonka rohkeuden rinnalla kulkevat epävarmuus, kaipaus ja halu löytää oma paikkansa. Muutos Touko Laaksosesta Tom of Finlandiksi tapahtuu uskottavasti vähitellen.
Erityismaininnan ansaitsee myös Lauri Ketonen Markus Palinin roolissa. Seinäjoen Tangomarkkinoiden finaalissa vuonna 2022 kisanneessa Ketosessa on lavalla vahvaa läsnäoloa, ja hänen laulullinen osaamisensa pääsee musikaalissa hienosti oikeuksiinsa.
Myös muu ensemble on tärkeässä osassa siinä, että esitys tuntuu aidosti suurmusikaalilta eikä vain yhden ihmisen elämäkerralta. Joukkokohtaukset, koreografia, puvustus, valo ja video muodostavat kokonaisuuden, jossa on sekä voimaa että leikkisyyttä.
Jussi Vahvaselän ja Jori Roosbergin musiikki kantaa tarinaa eteenpäin ja antaa tilaa sekä suurille numeroille että henkilökohtaisemmille hetkille.
Tom of Finland voisi helposti olla vain kertomus poikkeuksellisen suomalaisen taiteilijan noususta maailmanmaineeseen. Hämeenlinnan esitys on kiinnostavampi, koska se kysyy samalla, mitä yhden ihmisen taide voi merkitä muille. Laaksosen piirrosten merkitystä ei voikaan mitata vain taidehistorian mittareilla. Ihmisille, jotka elivät aikana, jolloin heidän seksuaalisuutensa piti salata tai jolloin se saattoi olla jopa rangaistavaa, kuvilla saattoi olla aivan toisenlainen merkitys. Ne näyttivät maailman, jossa ei tarvinnut hävetä.
Tom of Finland ei ole hienovarainen esitys, eikä sen kuulu ollakaan. Se on suuri, äänekäs, seksikäs, paikoin röyhkeä ja ennen kaikkea häpeilemätön.
Jussi Varjo HU
Artikkelikuva: Hämeenlinnan Teatteri / Tapio Aulu
