Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että kaipaisit elämääsi vaihtelua? Erityisesti näin joulun ja vuodenvaihteen tienoilla? Ylenpalttisten joulusyöminkien jälkeen monen mieleen hiipii vuodesta toiseen toistuva tunne siitä, että vuoden vaihduttua tai viimeistään loppiaisena alkaa uusi, terveempi elämä. Tipaton tammikuu, ryhmäliikuntatunnit ja karkkilakko pyörivät helposti mielessä jo koko marraskuun alusta alkaneen pikkujoulukauden ajan. Jotkut aloittavat muutoksen jo tapaninpäivänä, kun viimeisetkin suklaakonvehdit ja joulukinkun rippeet on ahdettu ääriään myöten venyneeseen vatsaan.
Monesti näissä elämäntapamuutoksissa tai uusissa aluissa unohtuu kuitenkin yksi oleellisen tärkeä seikka: Jatkuvuus. Jos tammikuun kituuttelee vedellä ja riisikakuilla ja ramppaa kaikilla mahdollisilla ryhmäliikuntatunneilla body pumpista reisi-vatsa-pakarajumppaan ja siinä välissä vielä lenkkeilee tammikuun pimeydessä, voi olla varma, ettei innostus jatku helmikuun puolelle. Puhumattakaan kestävästä elämäntapamuutoksesta. Tämä on aistittavissa kuntokeskuksissa ympäri Suomen: Tammikuussa salit ja jumpparyhmät täyttyvät intoa puhkuvista uusista tulokkaista uusine ja viimeisen päälle muotia olevine trikoineen. Puhelinten salamavalot tuikkivat kilpaa, kun elämäntapamuutoksesta viestitään selfieiden muodossa ympäri sosiaalista mediaa.
Kuun loppua kohden väki alkaa kuitenkin vähentyä, ja helmikuussa moni uusi tulokas on löytänyt jo jotain muuta tekemistä. Televisiossa alkaakin juuri sopivasti alkuvuodesta pyöriä useita uusia sarjoja, joita voi seurata sohvalla uutuusmakeisia ja muita herkkuja napostellessa. Ulkonakin on vielä niin pimeää ja kylmää, että hyvällä omallatunnollahan sitä voi peitellä itsensä peiton alle odottelemaan seuraavaa yritystä muuttaa elämäntapojaan.
Uusissa aluissa tärkeintä olisikin tehdä pieniä muutoksia, joita voi ylläpitää omassa arjessaan. Sellaisia, jotka tuntuvat hyvältä, sillä harva meistä jaksaa kiduttaa itseään asioilla, jotka eivät tuo hyvää oloa ja mieltä. Ja miksi kiduttaa itseään? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi asioihin, jotka eivät tuota mielihyvää.
Itse otin varaslähdön uusiin alkuihin jo joulukuun alussa. Aluksi vain kokeiluluontoisesti, sillä en halunnut haukata liian suurta palaa kerralla. Alkusysäyksen jälkeen muutos tuntui yllättävänkin helpolta. Jos muutos epäilyttää, on aina hyvä pitää mielessä, että jo yksikin askel vie kohti uutta. Ja että aina voi ottaa askeleen jos toisenkin taaksepäin, jos siltä tuntuu. Sekin kuuluu elämään.
Hyvää joulun ja uusien alkujen aikaa kaikille lukijoille!
Jussi Varjo
Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja
