Viime marraskuussa Heinolaan asettunut Mikko Lounela on kulkenut poikkeuksellisen reitin pääkaupungista Päijät-Hämeeseen. Psykoterapeuttina työskentelevä Lounela pitää vastaanottoa Tommolassa, mutta hänen tarinansa Heinolan seudulle alkoi jo ennen pandemiaa.
Lounela osti vaimonsa kanssa mökin Sysmän Pääsinniemestä hieman ennen koronapandemian alkua. Sähkötön ja vedetön mökki muodostui hänen kodikseen pandemian aikana.
– Aluksi kuljin edestakaisin mökin ja Helsingin väliä, kunnes yhtenä kesänä päätin, etten enää palaa takaisin, Lounela kertoo.
Mökki ei kuitenkaan ollut muuttovalmis. Rakennus oli huonossa kunnossa ja vaati perusteellista remonttia.
– Perustukset, katto, leivinuuni… kaikki menivät uusiksi, hän luettelee.
Elämä keskellä luontoa oli tietoinen valinta. Lounela halusi kokeilla erilaista arkea.
– Onhan se omanlaisensa kokemus kantaa puut ja vedet sisälle ja lämmittää taloa jopa kaksi kertaa päivässä, Lounela hymyilee.
Ajan myötä mökkielämän varjopuolikin alkoi näkyä. Erityisesti kylmä talvi ja yksinäisyys saivat pohtimaan muutosta.
– Kyllähän se käy aika yksinäiseksi. Alkoi tuntua, että pitäisi ehkä suuntautua enemmän ihmisten pariin.
Viime syksynä Lounela päätti muuttaa Heinolan keskustan tuntumaan. Uusi kotikaupunki on ottanut tulijan vastaan myönteisesti.
– Tämä on hyvä kävelykaupunki, ei tarvitse lähteä autolla asioille. Aamuisin esimerkiksi kävelen rantaa pitkin Kylpylänrantaan pulahtamaan avannossa, hän kertoo.
Helsingistä Lounela kaipaa vanhoja urheiluharrastuksiaan, jalkapalloa ja jääkiekkoa. Heinolan mahdollisuuksiin hän on vasta tutustumassa.
– Vielä en ole ehtinyt perehtyä kaikkeen, mitä täällä on tarjolla.
Yhteen yhteisöön hän on kuitenkin jo liittynyt: Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykseen. Samalla hän rakentaa uutta sosiaalista verkostoaan.
– Yritän tutustua uusiin ihmisiin ja oppia, miten heinolalaisuuteen oikein liitytään, hän hymyilee.
Lounelan mukaan heinolalaiset ovat helsinkiläisiä välittömämpiä.
– Moni vastaantulija tervehtii ja toivottaa huomenta. Tunnelma on selvästi henkilökohtaisempi.
Vaikka seura on tervetullutta, Lounela viihtyy myös yksin.
– Työssäni kohtaan paljon ihmisiä, joten yksin oleminen ja luontokontakti ovat minulle tärkeitä.
Luonnon läheisyys onkin yksi Heinolan suurimmista valteista hänen näkökulmastaan. Erityisesti Kymijoen kirkas vesi on tehnyt vaikutuksen.
– Siellä on niin puhdasta ja kirkasta vettä. On aivan eri kokemus uida, kun näkee veden läpi – toisin kuin meressä Helsingin edustalla.
Heinolassa Lounela arvostaa myös sopivaa mittakaavaa.
– Täältä löytyy melkein kaikkea, mutta ei liikaa. Helsingissä voi helposti passivoitua, kun vaihtoehtoja on loputtomasti.
Teksti: Jussi Varjo HU
Artikkelikuva: Jussi Varjo HU
