Hyvä työpaikka tai yhdistys on yhteisö, jossa jokaisen tulee saada olla hyväksytty ja arvostettu omana itsenään. Valitettavasti näin ei aina ole. Henkilökohtaisella tasolla tämä aihe on koskettanut minuakin kipeästi.
Työpaikoilla voi olla piiloteltu tai vaiettu ongelma: kiusaaminen. Se ei aina ole huutamista tai suoria loukkauksia. Usein se on hienovaraisempaa: mielipiteiden mitätöintiä, ulkopuolelle jättämistä, selän takana puhumista tai sitä, ettei jonkun näkemyksiä enää haluta aidosti kuulla tai niitä tietoisesti vääristellään. Se voi näkyä katseina, kuiskutteluna tai niinkin pienessä asiassa kuin siinä, ettei jonkun viereen haluta istua. Se kuulostaa lapselliselta, mutta on valitettavan todellista.
Epäasiallinen käytös voi jatkua myös työpaikan vapaa-ajan tilaisuuksissa. Alkoholin rohkaisemana toisia voidaan haukkua hyvinkin suorasukaisesti, mutta myöhemmin tapahtunutta vähätellään tai se kiistetään kokonaan. Moni jättää puuttumatta tällaiseen käytökseen, koska pelkää joutuvansa itse seuraavaksi silmätikuksi. Jos epäasiallisesti käyttäytyvällä on vahva asema työyhteisössä, puuttuminen voi tuntua erityisen vaikealta.
Tilanne muuttuu entistä hankalammaksi, jos syrjijä on esihenkilö tai jos hän sallii muiden toiminnan siksi, ettei halua nähdä ongelmia omassa lähipiirissään. Tätä voisi kutsua kaverijohtamiseksi: lähipiirin tekemisiin ei haluta puuttua, vaikka muiden toimintaa tarkastellaan kriittisesti. Syntyy kahdet säännöt. Joidenkin toimintaa arvostellaan, kun taas toisten tekemisiä katsotaan läpi sormien. Vähitellen yhteisö jakautuu niihin, jotka kuuluvat porukkaan, ja niihin, jotka jäävät sen ulkopuolelle. Tällöin pahinta eivät ole yksittäiset ilkeät sanat, vaan tunne siitä, että kuuluu työpaikan kakkosketjuun. Olet kyllä paikalla, mutta et oikeastaan osa joukkoa. Kerrot vitsin, jolle muutoin ehkä naurettaisiin, mutta tiettyjen ihmisten ollessa läsnä kukaan ei reagoi. Huomaat, ettei sinua kuunnella samalla tavalla kuin muita. Syrjimisen kohteeksi joutuneena saatat alkaa miettiä, pitäisikö minun muuttaa itseäni, jotta tulisin hyväksytyksi. Ehkä pitäisi olla oma itseni vähän vähemmän. Siinä kohtaa työpaikan ilmapiiri on jo tehnyt tehtävänsä.
Jos kiusaamista tai syrjimistä ryhdytään lopulta selvittämään, mutta kiusaamisen kohteeksi joutuneet alkavatkin näyttäytyä itse ongelman aiheuttajina, luottamus oikeudenmukaiseen käsittelyyn horjuu pahasti. Työntekijä joutuu puolustamaan itseään tilanteessa, jossa toisella osapuolella on esimerkiksi esimiesroolinsa vuoksi valtaa vaikuttaa siihen, miten tapahtumat tulkitaan. Pahimmillaan syntyy tunne, ettei totuutta edes yritetä selvittää, vaan ratkaisu on päätetty jo etukäteen. Jos näin käy useamman työntekijän kohdalla, seurauksena on vaikenemisen ilmapiiri. Kukaan ei enää uskalla puolustaa ketään, vaan kaikki pyrkivät selviytymään parhaansa mukaan. Työpaikan vaihtaminen alkaa näyttää ainoalta ulospääsyltä, mutta kokemuksen jäljet eivät katoa työpaikkaa vaihtamalla. Toipuminen voi viedä pitkään, eikä kenenkään pitäisi joutua kantamaan kiusaamisen seurauksia yksin.
Jos joutuu kiusaamisen kohteeksi, tapahtumat ja niiden ajankohdat kannattaa ehdottomasti kirjata tarkasti muistiin. Konkreettisia esimerkkejä on helpompi käsitellä kuin yleisiä kokemuksia huonosta ilmapiiristä. Jos suora keskustelu ei onnistu tai edistä asiaa, apua voi hakea esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulta, luottamusmieheltä tai työterveyshuollosta. Kiusaajan ollessa oma esihenkilö, asian voi toki viedä hänen esihenkilölleen tai työnantajan muulle vastuuhenkilölle. Oman kokemukseni mukaan työterveyshuollon kautta toimiminen on selvästi luotettavin ja vaikuttavin tapa saada apua ja tulla omassa asiassa kuulluksi. Tällaisten asioiden vieminen eteenpäin ei todellakaan ole helppoa. Myös työtovereilla on merkitystä. Joskus jo se, että joku uskaltaa sanoa vastaan, kuunnella kiusatuksi joutunutta tai osoittaa hänelle tukea, voi murtaa ulkopuolelle sulkemisen kehän. Tällainen vaatii kuitenkin sellaista rohkeutta, jota on vain harvoilla.
Vastuu kiusaamisen lopettamisesta ei kuulu yksin sen kohteeksi joutuneelle. Työnantajan vastuulla on selvittää tietoonsa tullut epäasiallinen kohtelu ja ryhtyä tarvittaviin toimiin sen lopettamiseksi. Tuossa kohtaa punnitaan työnantajan todellinen tahtotila ja osaaminen.
Kaikkien työkavereiden kanssa ei tarvitse olla ystäviä, eikä kaikkien huumori tai persoonallisuus välttämättä miellytä. Silti jokaista pitää kohdella asiallisesti ja kunnioittavasti. Työyhteisön ilmapiiri ei rakennu vain palavereissa ja työhyvinvointitapahtumissa, vaan ennen kaikkea arkisissa kohtaamisissa: siinä, kenelle puhutaan, miten puhutaan, ketä kuunnellaan ja kuka otetaan mukaan. Sillä on väliä, mitä puhut silloin, kun puhumisesi kohde ei ole paikalla.
Polulla on tilaa erilaisille kulkijoille
Heinolan Ladun toiminnassa kiusaamista ja toisen ihmisen syrjimistä paheksutaan jyrkästi. Yhdessä tekemiseen kuuluu, että mukaan voi tulla erilaisia ihmisiä, joilla on erilainen kunto, erilaiset taidot ja omat tapansa olla mukana. Kaikkien ei tarvitse kulkea samaa vauhtia tai ajatella kaikesta samalla tavalla, jotta voimme silti kulkea rinnakkain. Ehkä siinä on jotain tärkeää myös työelämään. Emme aina voi valita työkavereitamme tai päättää, millaisia persoonia ympärillämme on, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten heitä kohtelemme.
Hyvä yhteisö ei synny siitä, että kaikki ovat samanlaisia, vaan siitä, että erilaisille ihmisille on tilaa. Jos joku jää yksin, voimme mennä hänen viereensä. Jos jokin asia painaa mieltä, voimme ottaa sen puheeksi suoraan ja asiallisesti. Ja jos olemme itse toimineet väärin, voimme myöntää sen ja pyytää anteeksi. Yhteisöllisyys ei ole vain kaunis sana tai juhlapuheiden aihe. Se näkyy siinä, mitä teemme silloin, kun joku jätetään tai jää ulkopuolelle.
Heinolan Ladun toiminnassa siirrytään jälleen kohti talvea, mutta yhdessä tekeminen jatkuu. Keskiviikkona 18.11. klo 18 vietämme pikkujouluja Latumajalla. Luvassa on lyhyitä puheita, puuroa ja joululauluja. Sunnuntaina 13.12. klo 16 kokoonnumme laavuhartauteen Sepänniemen laavulle. Molemmat tapahtumat tarjoavat mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi arjen keskellä ja viettää aikaa yhdessä.
Tässä yhteydessä haluan antaa Ison Kiitoksen talkoolaisille aktiivisesta osallistumisesta syksyn tapahtumiin. Teidän ansiostanne edellä mainitut tapahtumat todella tapahtuvat.
Hyvässä työpaikassa ja hyvässä harrastusyhteisössä on lopulta kyse samasta asiasta: kenenkään ei tarvitse ansaita paikkaansa joukossa olemalla joku muu kuin oma itsensä. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, jääkö joku ulkopuolelle vai kokeeko hän olevansa tervetullut. Jos huomaamme epäasiallista kohtelua, emme katso muualle vaan uskallamme puuttua siihen. Jos joku jää yksin, menemme hänen viereensä.
Yhteisön todellinen luonne näkyy siinä, miten se kohtelee niitä, jotka eivät kuulu sen sisäpiiriin.
Nähdään polulla!
Vesa Nykänen
Heinolan Latu, puheenjohtaja
