Vesa Nykänen luotsaa päivisin koululaisia ja vapaa-ajallaan Heinolan Ladun toimintaa.
Isä, ihminen, kumppani, latulainen, taksirenki ja vähän opettajakin. Tässä järjestyksessä, jos kysytään Nykäseltä itseltään, mikä hän on miehiään. Eikä siinä kaikki. Alun perin Nykäsestä piti tulla pappi, poliisi tai sotilas, mutta sattuma OKL:n pääsykokeissa muutti suunnitelmat nykyiseksi ammatiksi, eli opettajaksi. Nykänen ei kuitenkaan ole vielä aivan varma, mikä hänestä tulee isona. Tulevat vuodet näyttävät.
Viime toukokuussa Nykänen valittiin Heinolan Ladun puheenjohtajaksi. Nykäsen kausi alkoi komeasti, sillä yhdistys pokkasi alkusyksystä Heinolan ympäristöpalkinnon. Niin ikään syksyllä avajaisia vietti Heinolan uusi ulkoilureitti Tornimäen polku laavuineen. Uusi ulkoilureitti valmistui pitkälti Heinolan Ladun aktiivijäsenten talkoovoiman ansiosta.
Heinolan Latu tunnetaan luotettavana ja monipuolisena liikuntatapahtuminen järjestäjänä, joka on ottanut sydämen asiakseen lähentää kaupunkilaisten luontosuhdetta ja saada heidät tutustumaan paremmin omaan lähiluontoonsa. Heinolan Ladun järjestämistä tapahtumista tunnetuin on vuosittain patikoitava Juustopolku.
Heinolan Latu on pienen kaupungin mittapuussa iso yhdistys. Jäseniä yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä yli 500. Heinolan Latu on osa valtakunnallisesti toimivaa Suomen Latua. Nyt paikallisyhdistyksen ratin takana istuu uusi kuski. Tutustutaanpa Nykäseen vähän paremmin.
1. Mikä toi miehen Heinolaan?
Eletty elämä toi tänne. Muutin Heinolaan Lahdesta syksyllä 2004. Lahden kerrostalokolmion hinnalla täältä sai ison rivitaloasunnon. Täällä sijaitsevat kotini numerot 20-24.
2. Löysikö Heinolan Latu Vesan vai Vesa Heinolan Ladun?
Heinolan Latu löysi minut taksikopilta. Latulainen ja myös taksirenkinä toiminut Risto Hynninen kyseli yhden yövuoron aikana, että kiinnostaisiko kummiluokkatoiminta tai vastaava yhteistyö Heinolan Ladun kanssa. Reilu vuosi myöntävästä vastauksesta huomasin olevani latulainen ja toimivani Heinolan Ladun hallituksessa. Tällä tiellä olen edelleen.
3. Millainen on tyypillinen tai epätyypillinen arkipäiväsi?
Päivän rakenne riippuu siitä, onko lapseton vai lapsi -viikko. Aamulla ylös ja yöllä nukkumaan. Muutoin tällä hetkellä päivien sisältö vaihtelee kivasti. Ei ole tylsää.
4. Millaisista asioista innostut? Entä vihastut?
Innostun matkailusta ja helposti. Noh, tietysti myös jekkujen tekemisestä innostun niin, että työt tuppaavat unohtumaan siltä päivältä. Kihlattuni uuden työpaikan kuulumisia kuuntelen mielelläni. Lasteni pulpatusta on myös kiva kuunnella, vaikka sisällöstä en välillä tajua kaikkea.
Vihastun epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, selän takana juoruilusta ja nimettömänä lehtiin kirjoittelusta. Onneksi ikä on tuonut tähän vähän helpotusta. Hella ei mene enää niin helposti seiskalle. Seura missä liikkuu vaikuttaa siihen, miten ajattelee. Välttelen siksi kielteisiä ihmisiä.
5. Jos ladun varrelta löytyisi taikalamppu, mitkä olisivat 3 toivomustasi?
Korona pois ja töitä ihmiselle. Sitten kolmantena toiveenani olisi saada 35 uutta henkilökohtaiseen elämään liittyvää toivetta.
6. Jos valmistaisit retkellä illallisen, millainen se olisi?
Viime kesänä tutustuin näihin “lisää vain kiehuva vesi” -ruokiin ja niiden helppous sekä laaja makukirjo on nyt IN. Suosittelen kokeilemaan ja muista tuoda roskat luonnosta pois mukanasi.
7. Miten yhdistyksen luotsaaminen poikkeaa koululuokan luotsaamisesta?
Yhdistyksen toiminnassa kaikki ovat vapaaehtoisesti mukana. Toki kaikilla on mukanaoloon omat motiivinsa. Yhdistys antaa mahdollisuuden talkoohommiin. Niihin on ollut suht helppo saada ihmisiä mukaan. Aikuisia tulee luotsattua varovaisemmin kuin lapsia koulussa. Muksut saa innostettua kaikkeen hörhöilyyn helpommin kuin aikuiset. Saattaa olla hyvä näin. Molempia hommia yhdistää se, että on hyvä olla jokin visio tai maali, minne tähtää.
8. Pakkaat rinkkaan asioita, joita tarvitset tavallisen arkiviikon aikana, mitä laitat sinne?
Nyt sinne täytyy pakata jaksamista, koska pimeä aika tuntuu syövän sitä. Empaattisuutta ja kärsivällisyyttä, että pystyy kohtaamaan aidosti oppilaat koulussa. Tähän ei aina pysty.
9. Mitä luonnolla on ihmiselle opetettavana?
Vastaan näin, että itse haen luonnosta visuaalista latautumista. Hetkiä, jolloin hiljaisuus koskee korviin. Tunturissa tuulen ääni on ainoa ajatus päässä. En tiedä opettaako luonto ihmistä vai mahdollistaako se asioita. Varmaan molempia.
10. Elämän suola ja sokeri?
Perhe, rauhalliset aamut, lasten äänet yläkerrassa ja oma heila kainalossa.
FAKTA
Kuka: Vesa Nykänen.
Syntynyt: 1971.
Perhe: 3 lasta ja kihlattu + 4 lasta.
Työ: Taksirenki ja vähän luokanopettaja.
Harrastukset: Liikunta, jota teen liian syklisesti.
Motto: It’s better burn out than fade away.
Teksti: Katja Tamminen
Kuvat: Niko Peipsalo
