Tuijotan kaihoisasti videota, jossa tuhannet ihmiset iloitsevat ja tanssivat värikkään konfettisateen kuorruttamassa katukulkueessa. Kerta ei ole ensimmäinen. Viimeisen vuoden aikana kymmenillä vastaavilla sohvamatkoilla olen nähnyt, kuinka ihmiset matkustelevat ympäri maailmaa ja nauttivat toistensa seurasta. Videoilta välittyvä tunnelma on kuin toisesta ulottuvuudesta. Ihmisvilinää Euroopan keskiaikaisilla toreilla ja maailman metropolien ostoskaduilla. Nähtävyyksiä, joihin on pahimmillaan tuntien jono. Vielä 1,5 vuotta sitten karsastin jonottamista viimeiseen asti, nyt jonottaisin mielelläni päästäkseni edes Linnanmäelle.

Heinolasta katsoen maailma on lähes käden ulottuvilla. Lentokentän läheisyyden vuoksi aikaisin aamuyöstä kotona herättyä ja matkaan lähdettyä sitä voikin jo juoda aamukahvia ranskalaisittain croissantin kera Nizzan auringon alla. Iltapäivällä reissun päälle lähtiessä ehtii vielä lontoolaiseen pilvenpiirtäjään nauttimaan cocktailia suuren maailman tyyliin ja ihailemaan valojen loisteessa kylpevää suurkaupunkia. Tämä sillä varauksella, että sumu ei estä näkymiä, nimimerkillä sumuisen Lontoon muutaman kerran kokenut.

Toista se on ollut koronan aikana. Maailman eristäytyessä alkuvuodesta 2020, kaikki tuntui kaukaiselta. Jossain vaiheessa rajoitusten vain jatkuessa mieleen hiipi jo epätoivoisia ajatuksia: Pääsenkö enää koskaan nauttimaan ihmisvilinästä Lontoon kapeilla kujilla? Hiveleekö Alicanten polttavan kuuma aurinko vaaleaa skandinaavista hipiääni? Odottavan aika on pitkä, mutta tässä tapauksessa se on tuntunut ikuisuudelta. Matkustaminen on todennäköisesti viimeinen koronarajoituksista vapautuva aktiviteetti. Ymmärrettävästi näin onkin. Joku saattaa kyseenalaistaa koko tarpeen matkustaa ympäri maailmaa. Matkailulla on kuitenkin paljon hyviä puolia. Se avartaa maailmankatsomusta ja opettaa meille muista kulttuureista. Se työllistää miljoonia ihmisiä. Tehtaiden sulkiessa oviansa matkailusta on tullut Suomellekin entistä tärkeämpi toimiala. Viime kesänä oli ilahduttavaa huomata, kuinka suomalaiset löysivät kotimaan matkailun. Tämä ei kuitenkaan riitä. Suomenkin matkailu lepää hyvin vahvasti ulkomaisten matkailijoiden harteilla.

Onneksi tunnelin päässä häämöttää jo valoa. Rokotukset etenevät ja viimeaikaiset uutiset kertovat, että lomamatkoja varataan jo kiivaasti. Ihmisillä on tarve matkustaa. Itsekin odotan malttamattomana sitä hetkeä, kun pääsen astumaan koneeseen, joka vie minut uusien seikkailujen pariin. Vaikka siihen menisi vielä tovi jos toinenkin, jaksan kyllä odottaa. Sillä onhan tähän odottamiseen viimeisen lähes 1,5 vuoden aikana jo totuttu.

Jussi Varjo

Kirjoittaja on Heinolan Uutisten päätoimittaja

Kategoria: Kolumnit