Kierrätys sanana on tullut tutuksi viimeisten vuosikymmenien aikana. Se on muotisana. Omassa nuoruudessani muistan, kun kaikki roskat ja poisheitettävät tavarat vietiin maakuoppaan maalla. Sinne menivät lasit, maalipurkit, säilykepurkit, ruokien jätteet ja kaikki muukin. Muistan, kun pikkupoikana oli jännä mennä ”kuopalle” rikkomaan hehkulamppuja, koska ne poksahtivat rikki mennessään. Kukaan ei kieltänyt tai kommentoinut asiasta. Elettiin 60-lukua. Tänä päivänä kaikki lajitellaan, uudelleen jalostetaan ja kierrätetään. Vastuullisuus ympäristössä esiintyy jo yritysten arvomaalimassa ja toiminnassa. Kirpputoreilta ostetaan kelpotavaraa ja Tori.fi on tuttu monelle. Upeaa. Kierrätys ja vastuullisuus on epäitsekästä toimintaa, koska se liittyy ympäristön ja luonnon hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Epäitsekkyys onkin elintärkeä hyve.
Epäitsekästä luonnonsuojelua
Itsekkyydestä epäitsekkyyteen on usein pitkä matka. Pahimmillaan itsekkyys näyttäytyy toimintana, jossa henkilö tai yhteisö pyrkii hyötymään toisten kustannuksella. Siis myös luonnon kustannuksella. Roskaaminen on siten itsekästä toimintaa. Epäitsekkyys vastakohtana näyttäytyy sillä tavoin, jossa annetaan omista tai autetaan apua tarvitsevaa. Tai se voi olla roskien ja pullojen keräämistä viikonlopun rientojen jäljiltä. Olen nähnyt Heinolassakin henkilöitä keräämässä roskia ja pulloja teiden varsilta. Nämä ovat näitä arjen sankareita. Tiesitkö, että lasi maatuu miljoonassa vuodessa ja muovipullonkin maatuminen kestää 450 vuotta? Kannattaa siis korjata roskia tai lasia talteen ja viedä keräysastioihin, kun näitä löytää luonnosta.
Rakastan Heinolan roskalavaa
En tiedä, kuka keksi Heinolan roskalavan, mutta se on vallan mainio paikka toimia epäitsekkäästi. Olen itse jakanut ja antanut pois itselle turhia tavaroita tai jopa toisten ylimääräisiä asioita. Joka päivä roskalavan ryhmässä ilmoitetaan ilmaiseksi jaettavasta tavarasta. Ollessani tänä syksynä metsurin töissä Heinolassa, on syntynyt tilanteita, jossa tontin omistaja ei tarvitse kaadettuja puita. Ilmoitus FB -roskalava ryhmälle ja ilmaiset klapiainekset ovat hävinneet tonteilta pölkkypalkalla. Pölkkypalkka tarkoittaa sitä, että palkaksi pölkkyjen poisviennillä saa ne itse pitää. Tämä on monelle ollut sekä hauskaa ja hyödyllistä liikuntaa, sekä myös rahan säästöä talven pakkasia varten. Kaikki hyötyvät.
Jäteasemalla koettua
Olin taannoin viemässä oksia ja risuja Salpakierron Heinolan jäteasemalle, johon muuten voi viedä veloituksetta puutavaraa. Taitaa metallitavarakin kelvata. Huomasin, kun seisoin autollani jonossa, että eräästä peräkärrystä heitettiin pois lasten sänky, lastenrattaat, pieni polkupyörä jne. Keräyslavalle lensi myös jääkaira ja muuta käyttötavaraa. Tuli oikein paha mieli, kun ajattelin sitä, että joku nuoriperhe olisi niitä varmasti tarvinnut. Tulipa vielä mieleen, että Apua Ukrainaan -järjestö ottaa vastaan kaikenlaista tavaraa sodan runtelemaan maahan. Sinne lähti jopa yksi pakettiauto, jonka yksi ystäväni halusi lahjoittaa ja takaluukku oli täynnä käyttötavaraa.
Luopumisharjoittelua kaikille
Kysymys kuuluu: Mistä sinä olet valmis luopumaan tai minkä asian voit luovuttaa toiselle? Pääasia on se, että asennoituu oikein ja harjoittaa epäitsekkyyttä elämäntyylinä. Näin voi sitten oppia myös arvostamaan ja ymmärtämään elämää toisella tavalla. Suojellaan Heinolan upeaa luontoa ja ihmisiä kierrättämällä. Tullaan jakamisen ja luovuttamisen mestareiksi, koska kaikkihan täällä elämässä on vain lainassa.
Mikko Tukonen
Kirjoittaja on metsätaloudesta innostunut yrittäjä ja yrityskonsultti ja -kehittäjä.