Kohta syksy taipuu taakse, talvi tekee tuloaan ja sen myötä Ladun vuosi kääntyy kohti joulun odotusta. Ensilumen peittäessä polut, monen mieli kevenee – tuttu maisema saa uuden valoisamman sävyn ja askel vie kuin itsestään kohti metsää tai ladun vartta.
Suomen Ladun yhdistyksissä on usein palattu siihen, mitä sana latu oikein merkitsee. Moni ajattelee heti hiihtoa ja ymmärrettävästi niin. Onhan latu sanana vahvasti sidoksissa lumeen ja suksen jälkiin. Latu on kuitenkin tässä kohtaa merkityksenä suunta, reitti ja yhteys. Se voi kulkea yhdessä metsässä, veden äärellä, pyörän renkaiden alla tai yhdistystoiminnan muodossa.
Suomen Ladun entinen toiminnanjohtaja Eki Karlsson kirjoitti jokunen vuosi sitten, että järjestön nimi ei aina enää täysin vastaa sen monipuolista toimintaa. Sama pätee näin paikallisesti: Heinolan Latu mielletään usein hiihtoseuraksi, vaikka suurin osa toiminnastamme tapahtuu kesäaikaan. Retkeily, pyöräily, melonta, eri tapahtumat ja yhteiset talkoot ovat yhtä lailla osa ladun henkeä – se vain kulkee välillä polun, välillä veden ja välillä lumen päällä.
Vietämme Pikkujoulut Latumajalla keskiviikkona 10.12. klo 18 alkaen. Joulun alla pysähdymme myös hiljaisuuden äärelle Laavuhartaudessa Tähtiniemen laavulla sunnuntaina 14.12. klo 16. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Heinolan seurakunnan kanssa. Kevättä kohti toimintaa tapahtuu myös käytännön yhteistyön merkeissä: Voitelupalvelu jatkuu keväällä Peltosen suksitehtaalla, lumitilanteen mukaan.
Heinolan Latu elää yhteisönsä voimalla. Jokainen talkoo, retki ja tapahtuma on osoitus siitä, että ladun varrella kuljetaan yhdessä. Suuri kiitos tästä kuuluu talkoolaisillemme. Tämä henki kantaa vuodenajasta toiseen.
Toivotan kaikille liikunnan iloa, lämpöä ja valoa tulevan talven keskelle – tavataan ladulla, polulla ja Latumajalla!
Vesa Nykänen,
Heinolan Latu pj.
