Kaarina Marjanen, 77 ja Marjatta Putkinen 76, muuttivat Palvelutalo Helenaan eri syistä ja eri aikaan. Silti heistä tuli erottamattomat ystävät – niin läheiset, että Marjatan sukulaisetkin kutsuvat heitä sisaruksiksi.
Kaarina muutti Rovaniemeltä puolitoista vuotta sitten poikansa perheen perässä. Marjatta puolestaan muutti neljä vuotta sitten elämänmuutoksen myötä. Yksin asuminen ensimmäistä kertaa pelotti, mutta lopulta kaikki meni yllättävän hyvin.
Heidän ystävyytensä sai alkunsa asukastuvan kahvikerhossa, jossa he pääsivät ensimmäisen kerran kunnolla juttelemaan. Yhteistä löytyi heti, molemmat ovat käsityöihmisiä, ja pian juttelu laajeni yhteisiin askarteluhetkiin.
-Ei me mykkänä koskaan askarrella, aina puhetta riittää.
Kahvikerhon kautta ympärille kasvoi tiivis ystäväkerho, joka kokoontuu lähes joka päivä. Yhteiset kauppareissut, askarteluhetket ja kahvihetket rytmittävät viikkoa. He soittavat ja tapaavat toisiaan lähes päivittäin, ja arjessa on turvallinen olo tietää, että ystävä asuu saman katon alla.
Raskaimmalla hetkellä ystävyyden merkitys korostui entisestään, kun Kaarina menetti poikansa.
-En uskoisi selvinneeni siitä ilman ystävieni tukea.
Ystävyydestä kysyttäessä sanat tulevat sydämestä. Marjatta uskoo, että ystävä on ihmiselle kuin elinehto joku, jolle voi puhua mitä tahansa ja johon voi luottaa. Eikä aina tarvitse edes sanoa ääneen, jos jokin painaa mieltä.
Molemmat toivovat, että heidän tarinansa rohkaisisi yksinäisiä ihmisiä hakeutumaan joukkoon. Neuvot ovat yksinkertaiset: ole oma itsesi, mene rohkeasti ihmisten pariin ja jos jotain ihmistä kohtaan tuntee lämpöä, kannattaa mennä juttelemaan. Siitä ystävyys alkaa.
Kaarina kiteyttää kaiken yhteen lauseeseen:
-Olen löytänyt saman sielun siskoni.
Palvelutalo Helenan omistaja Jyränkölän Setlementti kustantaa Heinolan Uutisia.
Kuva: Kaarina Marjanen ja Marjatta Putkinen ystävystyivät palvelutalo Helenassa. Kuva: Niina Mynttinen
